Tänään oli kiva päivä t. Eriikka

Joo, nyt mä voin sitten kertoa tästä tiistaista ja kokeilla mun päivä -tyylistä postausta. Oli kiva päivä. Kiitti maailma :) Nyt pelkään sitten sitä huomista, lue edellinen kirjoitus :D

Aamu.
Herään klo 7, koska tänään koulu alkaa vasta kello 9. (onko toi edes fiksua kieltä "klo7" ja "kello 9", miettikääs nyt? Herään siis "seitsemältä" ja koulu alkaa "yhdeksältä". Joo, tää ei oo essee. fakit)

Hoidan yhden juoksevan asian pois alta aamutuimaan, sellaisesta tulee aina jeejee-fiilis. Teen aamutoimet eli meikkaan ja viimeistellessä meikkiä juoksen laittamaan kahvivesikattilan levylle ja puuromaidon mikroon. Siirryn keittiöön valmistamaan nopeimman aamiaiseni: sekoitan pikakahvin kiehuvaan veteen (AU POPPA ja maku alkaa jo vähän tympiä vaikka ennen vaihtoa join mielelläni, täytyy varmaan ostaa kultaista neskahvia) ja Brinta-hiutaleet maitoon. Päälle pieni keko raejuustoa ja omenahilloa, ja naamaan hivenainenappula. Istun koneella ja selaan sähköpostit ja facebookin. Tässä vaiheessa ei yleensä kestä kauaa, mutta juuri siitä syystä että vaihe on viimeinen, joskus kahvin joutuu horaisemaan ja puuron hotkaisemaan.

Lähden ajoissa kouluun, pyörällä, koska on tosi skööni ilma.

Tämä on kuvattu vähän ennen lähtöä lähisillaltani

Vähän päälle 4 kilometriä taittuu reilussa vartissa, hyvällä svengillä. Aurinko paistaa ja ilma on kirkas, pyörästä ei mene mitään rikki, linnut visertelee puissa ja puistoissa. 5/5.

Koulussa on siis European Law -tunti, ja meillä on vierasluennoitsija, joku perus pukuäijä, kertoo meille aiheesta "EU Competition Policy". Proffa puhuu sympaattisella mutta selkeällä aksentilla, ja onnistuu selittämään mm. Saksan pojalle (ja meille) sanan 'fiscal'. Mun mielestä englanniks ei oo aina helppo selittää tiettyjä sanoja, etenkin kun sanakirja.org kääntää ton sanan 'fiskaalinen'. Niin, pitäis kaivautua sinne etymologiakuoppaan asti ilmeisesti... Muidenkin mielestä luento on mielenkiintoinen ja selkeä.
Opin myös sen, että Euroopan komissio on yrittänyt nostella itse Microsoftia raiveleista seinälle koska Windows ja liian hallitseva kilpailuasema, käytännössä monopoli JA sen että Apple on yrittäny kusettaa törkeästi veroissa Irlannissa, ymmärrän kun on vähän tiukkaa rahasta..

VÄLIKYSYMYS Jos nää oli mulle uutta tietoa (olen niin kovin pahoillani) niin onko vielä jotain muuta mitä mun pitäis tietää suuryrityksistä ja niiden kieroista toimintatavoista? Joo, mul oli toi Nestle-kortti ja sit toi Shell tos alotuspakassa mut oisko muita?

Ja vielä kysymys siitä, jos se ei oo ok että muinoin Windows-käyttöjärjestelmä oli tyyliin joka koneessa ja muita ohjelmia, esim Media Player siihen sidottu (anteeksi jos myös suomensin ja ymmärsin tämän asian vähän huonosti käsitteiden tasolla)

niin onko se sitten eri asia että iPhonessa on (mikä ttu se teidän käyttis onkaan, ei kiinnosta) ja mun LG:ssä on Android ja Windows-puhelimissa on Lumia... Eiku :D Lumioissa on Windows? Onko se ihan eri asia? Joku diili? En ole _ikinä_ ajatellut asiaa..

Monopoli on kiva vain lautapelinä

Koulun jälkeen me reippaat tyttöset kipaisemme Lidlissä käymään, minä menen sinne ostamaan vanulappuja ja raejuustoa, mutta kannan kotiin myös mansikoita, vuohenjuustoa, suklaamoussea, mertenhedelmäsalaattia ja kurkun.

Kotimatka on ihana, etenkin kun saan pyöräillä loppupätkän yksin, musiikit korvissa <3 Juuri ennen kotia mankeloin puiston läpi (se Kon. Astridpark mistä jopa kirjoitin aiemmin) kun päätän ottaa ärsyttävän upean ja ihanan kuvan suihkulähteestä koska edelleen, on ihan 5/5 sää. Siinä sihtaillessani suihkulähdettä, erän rouva tulee luokseni kertomaan, "sun pitäis mennä ottamaan kuva tuonne toiselle puolelle, sieltä on upeat näkymät!" Nanosekunnin ajan ajattelen skeptisesti että öö mitenniin, sitten rouva jatkaa "yes, you can see a nice arc-en-ciel over the fontaine" En tiedä millä ilveellä mä osasin päätellä heti, mitä nainen tarkoitti lauseellaan, toi on varmasti hyvä esimerkki passiivisesta kielitaidosta että tunnistaa sanoja? Minähän sitten jätän pyörän niille sijoilleen ja lähden innoissani talsimaan takaisinpäin. Kävelen toiselle puolelle lampea, polulle, ja rupean katselemaan. Rouva tulee perässäni ja viittoo nurmikon suuntaan, tarkoittaen että tule tänne lähemmäs. Menen lähemmäs, viistosti rouvaa kohti ja koitan katsella ja ihmetellä... Kävelen melkein rouvan luo, kun hän viittoo "look, now!" ja toden totta, suihkulähteessä komeilee i h a  n a sateenkaari! Otan muutaman kuvan ja kiitän rouvaa todella vuolaasti ja hymyillen. Juttelemme hetken säästä ja rouva kertoo vielä, että huomaa tässä kaupungissa joka päivä jotain uutta, kun vain pitää silmät auki. Olen todella otettu tuntemattoman ihmisen ystävällisyydestä ja hyväntahtoisuudesta, ja aivan loistavalla tuulella.

Voiko joku olla tulematta tällaisesta onnellikseksi?

Kaunista. Ihanaa. Elän välillä paratiisissa. Kiitos Luojalle kauniista luonnosta ja luonnonilmiöistä.

Kotiin päästyäni kohtaan ensimmäisen vastoinkäymisen: keittiön lattialla on maitoa. Okei, mulla on täällä maitoa. Toi kursivointi saa ton nyt näyttämään siltä kuin mulla ei pitäisi olla täällä jotain ja sitten apua täällä onkin jotaiin ja se on tullut jotain. Seriously, minä kirjoittaisin dekkarin maidosta. Tiesittekin varmaan miten urhea ja peloton nykynainen olen? :D

Snäppäsin tilanteesta criminal scene with suspect -kuvan

Niin, snäppäsin tilanteesta kuvan, Sitten kävelin korkokengät kopisten ja latte kädessä takaisin Cosmon toimistolle kirjoittamaan juttua kynsilakoist... Krhm kyllä tää on tärkee sovellus. Vielä joskus. (no okei on tää nyt hauskempaa kun viimeks kun käytin tätä)

Seuraavat kauniin ja aurinkoisen iltapäivän tunnit vietän syömällä kasvissosekeittoa raejuustolla ja auringonkukkaleipää (kyllä, googlasin sanan) merihedelmäsalaatilla eli terveellisellä möss..salaatilla jossa on mm. katkarapuja, varmasti rasv... majoneesia ja surimia,  NAM-SKIS! Lounaan jälkeen selailen tärkeästi facebookia ja törmään jossain turmiollisesti älypään pelien linkkiin -> jumitun pelaamaan pitkästä pitkästä aikaa bubble shooteria! Noin, saatiin se aurinkokin pilveen!

Iltapäivällä napotan koneen ääressä ja kuulen että Nima on menossa testaamaan virtuaalitanssituntia kuntokeskukseemme. Päätän lähteä mukaan testaamaan. Tunti on KELLO VIISI ja saavun sinnekin tietysti pyörällä. Mukana on myös F ja 2 paikallista naista. Musiikkivalinnat ovat ihan kohdallaan mutta askelkuviot ovat aika nopeita, puuh ja prkl... Päätän jäädä vielä venyttelemään, koska etenkin ja kaikki ja etenkin lonkankoukistajan lihakset ovat alakropasta jumissa. Seuraavan tunnin porukkaa, 2 tyttöä, tulee jo odottamaan että Virtual Abs alkaa. Olen juuri bahahaannut Nimalle ja F:lle että jään vain venyttelemään enkä -yäk- tekemään mitään vatsoja. Kysyn englanniksi, onko ainut vesihana pukukopissa. On. Käyn täyttämässä vesipullon.
Jään tekemään vatsoja. Tunti kestää 22 minuuttia ja se on oikein sopiva. Tunnilla käydään erittäin erittäin monipuolisesti eri liikkeitä, kivoja ja rankkojakin. 

Tunnin jälkeen toinen tytöistä tulee juttelemaan ja kysyy, mistä olen kotoisin. Hän sanoo kuulleensa että puhun hyvää englantia, ja kertoo opiskelevansa Belgiassa meribiologiaa ("marine biology"). Juttelemme hetken niitä näitä ja sovimme menevämme kahville joku päivä. Lisään tytön fb-kavereihin koska tämän puhelin on rikki.

Olen todella otettu ja iloisella mielellä siitä, että jäin tekemään paljon kaivatun vatsatreenin ja etenkin siitä, että tuolla tavalla joku tulee jutteleman spontaanisti ja avoimesti. Sielunsiskoja kun ei ole nykyisestä luokastamme vielä ihan löytynyt, luulen että osa ihmisistä on vähän eri tyylisiä kuin mitä arvostan ja lisäksi ikäero ja kulttuurierot näkyvät välillä... 

Salin jälkeen käyn ostamassa lisää maitoa kaupasta ja ehkä pienen Haribo Rotella -pussin, eli niitä lakurullia, perus fitnessruokaa.... #mealprep #trainforlife #takelifetooseriously #mitäänjärkeemunmielestä

Kotona käyn suihkussa (yllättävää) ja linnoittaudun koneen äärelle syömään kasvissosekeittoa raejuustolla ja auringonkukkaleipää merihedelmäsalaatilla. 

Kyllä, parsakaali on terveellistä... ja hallitseva ainesosa mun keitossa. 

Kirjoitan edellisen ja tämän postauksen ja siirryn loppuillasta jälkkäriosastolle, eli tuhoan kaapista viimeisen jogurtin (siis mulla on ollut koko ajan kaapissa jogurtteja, siis maustettuja, syön niitä joskus Suomessa välipalana - kauheeta - mutta täällä pulla&sokerimaassa en ymmärrä miksi olen antanut itseni ostaa niitä :D ) ja maistelen muutaman mansikan, luultavasti niiden yhteismassa vastaa keskikokoista omenaa, sillä todella luomu meininki varmasti jossain espanjalaisissa jättimansikoissa.. Myös pari lakukiekkoa saattaa mennä samalla....

Kello tulee puoli 12 kun totean että voisi ruveta yrittämään nukkumista. Syön pari lakua ja mansikkaa lisää ja jumitan koneella vielä hetken, ennen kuin käyn pesemässä hampaat ja kömmin sänkyyn lukemaan Cosm... erästä nuorten naisten englanninkieliestä aikakauslehteä.

Hyvää yötä kaikille :) Koitetaan jaksaa vastoinkäymisten läpi ja imeä voimaa ja iloa hyvistä hetkistä ja autetaan toisiamme tässä kaikessa! <3

Kirjoitin nyt otsikon lopuksi kun teksti lähti eri suuntaan kuin mitä piti

Tiedätteks kun jossain aina joku kertoo että olipa tänään kiva päivä? =) Luet vaikka jonkun blogia ja kaikki on niin ihanaa ja etenki kuvat kauniita ja huoliteltuja ja sanat hyvin valittuja? Tai enkun kirjassa ala-asteella, tai itse asiassa aika usein aika monissa kieltä opettavissa kirjoissa, siellä vaan tiskataan tiskit, syödään kalaa ja leikitään. Tai Maria sitter och fikar på kafé Måsen? Tai pääset ihan livena todistaan kun joku ärsyttävän positiivinen ihminen julistaa et "vitsi mulla oli kiva päivä!"
You know how I nowadays react inside my head? Yes. BAHAAHAHH.

Pitääks siitä huolestua? :D
Olen nyt miettinyt viime aikoina, täällä vaihdossa ja etenkin Niman ja tulppaanien F:n kanssa jutellessa, että oonko mä jotenkin negatiivinen tai pessimistinen ihminen? Tuntuu et se oon aina mä, joka valittaa (paitsi kun se on Nima, ja kyllä sekin onneks purnaa välillä, esim. hollannin tunnilla) ja tästä päästään suoraan siihen, että mun mielestä valittaminen on kulttuurisidonnaista. Jos mä kerron Suomessa mun kaveriporukalle, mun kulttuurille, että "äääää mun pyörästä meni ekaa kertaa ketjut koulumatkalla, jouduin kävelemään 1,5 km bussiasemalle ja myöhästyin koulusta argh", niin ne ihmiset oletettavasti vastais: "Äää eikää!" "No voi v*ttu!" "Juuh elikkäs hienoo" "no just, vmp!" tai jotain muuta. Ja sitten kun olen saanut sen sympatian ja kuittauksen tähän valitukseen (joka on tosin samalla myös mun mielestä sellaista "LÄÄH PUUH arvatkaa mitä merkillistä äsken tapahtui" - omien viimeisimpien kuulumisten kertomista) niin sitten on mukava siirtyä jo eteenpäin.

Täällä mä olen kohdannut sellaista "aijaa" -asennetta ja saanko sanoo mun lempikommentin vastoinkäymisiin NYT tähän väliin? Tulin vähän spinning-hikisenä kouluun juuri ennen tunnin alkua, ja selostin Nimalle, F:lle ja D:lle "JOO ELI KIVA, tänään on bussilakko! Kuulin yheltä ohikulkijalta kun seisoin pysäkillä ja venasin bussia. Kävelin sitten kotiin, kävin pakkaamassa repun ja otin pyörän. Siis kiva tollai ihan ilman mitään ennakkotietoa, vähän tuli kiire..."
Niin tähän sitten tämä D toteaa lakonisesti että "sun pitäisi aina tarkistaa kun meinaat käyttää jotain palvelua että se toimii"

JOO NO EIPÄ TULIS MIELEEN kattoo joka aamu jostain TKL:n sivuilta esimerkiksi että "hei onko tänään joku yleinen bussilakko sattumoisin". Tossa kiteytyy mun mielestä niin hyvin sellainen ei-empaattisuus/(vaiko ei-sympaattisuus, en _ikinä_ tule oppimaan näiden eroa :D ) että onko ihme että välillä kiristää ponnari?

Toinen asia on mun murehtiminen. Kun oltiin Niman ja F;n kanssa reissulla Gentissä, mulla tuli kurkku kipeäks iltapäivällä. Se oli aika ilkeen tuntuinen koko alkuillan, ja ennen kaikkea enteili jotain muutakin, ei kukaan nyt kurkkukipuun kuole.. Mä harmittelin sitä -okei joo tahattomasti ehkä koko 20 min junamatkan- että "voi ei mä oon nyt tulossa kipeeks, toivottavasti ei oo paha flunssa, tai nouse korkee kuume ja niin pilviin tulehdusarvot etten pääse sängystä ylös... äää voi että miten kurjaks olo on menossa"
Noi koitti tsempata mua että "sä oot varmaan myös vähän väsynytkin, vaikka oot tulossa kipeäksi" "ja ei se varmaan oo mitään vakavaa".

Mä olin viikon kotona flunssan takia. Se on aika pitkä aika vieraassa kaupungissa, kaukana läheisistä. Se ei siis ollu mitään "vakavaa", vaan flunssa, ja oon iloinen että ruokatavarat riitti just hyvin viikoks kun olin käynyt kaupassa viikonloppuna. Mutta. Tiedättekö miten paljon olis vituttanutkyrsinyt herätä silloin seuraavana päivänä 38 asteen kuumeessa, jos olis mennyt nukkumaan sillä asenteella et "ei tässä mitään sen kummempia"?

Oon tyytyväinen tähän toimintatapaan. En aattele et se on pessimismiä, mut ehkä realismia. Ihmiset, joilla ei oo ollu "kovia" vastoinkäymisiä ja takaiskuja elämässä, on ehkä aika peruspositiivisia (tai siis heillä ei ole ehkä elämänkokemuksen perusteella syytä olla luottamatta tulevaan mutta luonne-erot) mutta sitten on niitä, joilla ei ole enää uskoa tulevaisuuteen, hyvyyteen ja siihen että omalle kohdalle vois tulla hyvää. En tiedä, se on jo masennusta ja synkkyyttä, ei pelkkää pessimismiä. Mä sijoitan itseni tonne aika lähelle perusposiitiivista ihmistä, jolta on kuitenkin vedetty mattoa jalkojen alta. Mä haluaisin uskoa että kaikissa rakkaustarinoissa on onnellinen loppu ja kaikilla ystävillä on hyvät motiivit ja moraali, mutta fakta on se, että kannattaa tietää ettei mikään ole varmaa. Vain se on varmaa, ettei mikään ole varmaa.

+ tätä metodia kannattaa myös käyttää jos menee vaikka BodyPumpiin aina 2-3 kk välein, uskottelee itselleen et "vittu se tulee oleen hirveetä". Ja se vois toimia... paitsi mulle pumppi on aina hirveetä. Koska 2-3 kk frekvenssi. Mutta kannattaa joskus ylimaalata? asioita, niin se todellisuus ei kirpaisekaan niin paljoa. Tein tätä paljon myös viime kesänä töihin mennessä... No, ei mennä siihen että millainen toteuma noilla manaamisilla oli siellä.



Mun piti kylläkin kirjoittaa tässä siitä että tänään oli kiva päivä! Ja HUOMIO mielestäni yllä oleva teksti EI ole valittamista tai negatiivisuutta, vaan todellisuuden dokumentoimista ja analysoimista omasta näkökulmastani. Tää on tärkeä aihe, koska kaikenlaisista asioista täytyy pystyä puhumaan, myös negatiivisista ja vaikeista. Ei tietysti kaikkien kanssa. Mutta mä en kiitos halua sellaisia ihmisiä lähipiiriini, jotka menee ihan lukkoon jos jutut meinaa mennä syvällisemmäksi tai vakavammaksi (mikä ei ole sama asia kuin valittaminen). Sateenkaaressa on oltava kaikki värit, näette seuraavasta postauksesta <3