Still here

Joo jahas, mihin tän blogin kirjoittaja oikein on mennyt toukokuuksi? Noh, materiaalia ja tarinaa löytyy, mutta toteutus uupuu...

Erittäin ihanaa jo lähemmäs keskikesäistä ja keski-Eurooppalaista alkuviikkoa vaan kaikille sinne tänne :) Tänään on jäljellä tasan 2 viikkoa kotiinpaluuseen, tuntuu huikaisevan hyvältä sekä päästä kotiin että saada vielä nauttia tuo aika tästä maasta ja kaupungista rauhassa.

Rauhaa on tässä koeteltu, siis opiskelurauhaa, siis ei minun rauhaa vaan varmaan minä muiden.. Joo, "ihan kauheen raskas" tenttikausi on lähes takana, jäljellä on enää European Law exam 16.6. ja krhm TAMKin orientaatiotehtävistö ihan ensimmäisestä tehtävästä lähtien...

Minä kerron teille nyt kuulkaas miten hauskan mainio päivä täällä oli. Fauna ja flora tasapainossa, ulkona on kaunis kesä ja sisälläkin tehtiin eläinhavaintoja. En vittu (anteeksi) tiedä mistä tollanen KUOLLUT kaveri oli ilmestynyt keskelle lattiaa, varmaan mun huopatossujen pohjasta? Älkää naurako mun huopatossuille, olkaa niin hyvät.

Kuka olet ja mistä tulet, hoi metallinsininen pas... kuoriainen?

No mutta niin. Heräsin kukoistavaan auringonpaisteeseen ja aamiaisen jälkeen polkaisin keskustan BasicFitille BodyCombat-tunnille. Aijettä! Kamoon! Huh! Elossa vai kuollut? Minä kyllä tykkään. Tästä olisi myös kuva (tykkään ottaa selfieitä treenin jälkeen ja omahyvistellä itsekseni kuville..) mutta koska kuvassa on paitsi naamani (joka on aivan erittäin saletisti 95% lukijoista jo tuttu mutta silti), myös kasvojen toimiva verenkierto on havainnoillistettu erinomaisen hyvin. Jotkut ehkä vähän joskus tuijottaa combat-tunnin jälkeen etenkin jos mulla ei oo ees bb-voidetta, koska... Syvät violetinpunaiset sävyt. Mut hei, MUN naama, MÄ valkkaan siihen värisävyt! Tai ainakin kannan ne! Kuva siis olisi tässä, sillä keksin rajata nerokkaasti osan pärstästä pois, todella undercover.

Keskittykää tarkkailemaan kasvojen väriä verrattuna muuhun kroppaan

Sieltä olikin sitten oikein kätevää polkaista hedelmäkaupan kautta kotiin käymään business-neuvotteluita O:n kanssa siitä, mitä kaikkia osia EI tilata vaihdettavaks mun rakkaaseen LG:hen. Minä siis tiputin, tai siis takin taskusta ITSE tipahti pyöräillessä kivetykseen, ja vaikka naarmut ei ees ollu luokkaa mätä omena, kosketusnäyttö kuitenkin lakkasi toimimasta niin, etten saanut syötettyä kuin väkivalloin ensimmäisen numeron PIN-koodistani. Fair enough, olen mä tota tiputellut jo jonkin verran tässä vajaan 2 vuoden aikana... En enää <3 

Oisko vaikka uus näyttö ja panssarilasi..?

Neuvottelut olivat pitkälliset, ja nettikaupasta löytyi koko ajan uusia tuotteita. Myös työsuorituksen antajalle esitettiin tarkentavia ksymyksiä. ("Osaatko sä muka oikeesti/varmasti/turvallisesti vaihtaa mulle ton näytön??" -Joo joo, on mulla vähän kokemustakin näistä!" "Häh, ethän sä oo mikään kännykkänörtti??" -Muistatko että olen ollut mm. Nokialla kokoamassa puhelimia..?)

Palaverikahvi ja lounas kirvoittivat sen verran pisaroita otsalle vaivaisessa +27 asteen sisälämpötilassa, että ulos oli paettava. Pyöräilin läheiseen puistoon lukemaan tenttiin. Puistossa oli ihmisiä. 2. Siellä oli myös miehiä. (Anteeksi). Miehiä oli kaksin- ja kolminporukoissa, sekä isompi kööri jotain vähän raggarinnäköisiä juntteja, jotka polttelivat pilveä ja soittivat jotain paskaa jumitusmusiikkia. Kun hipsin topissa ja sortseissa levittämään rantapuistopyyhettä, todella TUNSIN ne katseet ympärillä. Siis apua. En pelkää ihmisiä, mutta viime aikoina on saanut lukea kaikenlaista.. Pistin mobiilidatan päälle ja googlasin Belgian poliisin numeron (mikähän se olikaan, ainakin 112 toimii ehkä myös?) sekä sovittelin avainnipun ja kuulakärkikynän tarttumaetäisyydelle.

En nykyään onneksi koe juurikaan häirintää, mutta tiedostan aina vain herkemmin sen, miten uhkia on kaikkialla. Ja TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. Vilpitöntä tietämättömyyttä siitä, millaista on olla nainen, sekä piittaamattomuutta ja ylimielisyyttä siitä, millaista on olla nanen piittaamattomien ja ylimielisten miesten maailmassa.

Ei tästä enempää täällä. Jos välität naisista ja ihmiskunnasta, käy lukemassa tämä artikkeli blogikirjoitus:
The Thing All Women Do That You Don’t Know About

http://www.huffingtonpost.com/gretchen-kelly/the-thing-all-women-do-you-dont-know-about_b_8630416.html

There’s this thing that happens whenever I speak about or write about women’s issues. Things like dress codes, rape culture and sexism. I get the comments: Aren’t there more important things to worry about? Is this really that big of a deal? Aren’t you being overly sensitive? Are you sure you’re being rational about this?

Every. Single. Time.

And every single time I get frustrated. Why don’t they get it?

I think I’ve figured out why.

They don’t know.

They don’t know about de-escalation. Minimizing. Quietly acquiescing

"Don't approach me" -face

Puistosta suuntasin sitten ruokaostoksille Delhaizeen (niiden vihreä pesto <3 ) ja Lidliin. Sitten reippailin kotiin, ja seuraavana suunnitelmassa oli pyykätä. Niin v*tusti. Mutta olin viisas ja aikataulukas, ja laskeskelin, että tiskivuoren selätys+päivällisen kokkaus riittäisi tälle illalle. Sen verran tein, että lajittelin pyykit huomiselle ja pesin pari vaatekappaletta a la nyrkki. Se oli muuten helvetin perseestä, kun menin kylppäriin ja aloin puuhastella lavuaarin äärellä, sillä lavuaariin oli ilmestynyt jokin ÄLLÖTTÄVÄ MATO, en tiedä mikä, mutta sillä oli monta monta jalkaa, onneksi se oli aika pieni niin sain sen teurastettua nenäliinaan. Mutta sitten piti soittaa kotiin ja purkaa vähän ahdistusta (isona kyllä selvitän kaikille että on ok saada primitiivinen ahdistus-ällötys-itku-reaktio ötököistä sisällä). Aamulla suihkussa yritin myös hukuttaa pikkupikkukärpäsen, siinä onnistumatta, joten nyrkitin seinään senkin.

 Ja juuh, hyvä etten lähtenyt minnekään, sillä rakas Tim-naapuri saapui yllättäen kotiin (tätä olen selittänyt vasta Snapchatissa ja Facebookissa), mutta ennen ei ole ollut tilannetta, että on PAKKO pitää ovea rappukäytävään asti auki (ikkunaa myös mutta raollaan koska sieltä voi tulla lisää faunaa) ja sitten kuulet askelia omasta kerroksesta ja menet juuri ovelle kun naapuri kiipeää meidän kerrokseen mennäkseen rauhassa kotiin. Ei sillai tulis yhtään stalkattu fiilis itelle, na-ah. No, me siinä rupateltiin hetki, ja sain Timiltä sitten luvan lainata imuria pari kertaa lähiviikkoina (etenkin ennen muuttoa), samalla pääsin antamaan sille tarkoin valitut imurinvuokrauslahjat mun jääkaapista: lonkero, Karhu, Olvi-pintti ja Duvel-pullo. Että teki hyvää yllättää toinen (toivottavasti hän yllättyy suomalaisesta oluesta pos.... Toivottavasti se on hänelle kokemus) ja tyhjentää jo omaa jääkaappia :) Sitten takaisin ruokaosastolle.

Couscoushässäkkä, yksi lempiruuistani, ei ole vaikea valmistaa, mutta silti. Pilkon siihen vihanneksia mitä löytyy kaapista ja sekoitan kaikkea muuta mielestäni hyvää, tänään setissä oli tällaiset ainekkelit:

-sipulia

-valkosipulia

-(porkkanat oli aivan ylinahjuja->rodekseen, nyyh)

-herkkusieniä

-paprikaa

-kidneypapuja

-maissia

-> Pannulle runsaassa öljyssä

-couscousta

-fetaa

-aurinkokuivattuja tomaatteja

-vihreää pestoa

Tadaa! Kuvan laatu ja annoksen esteettisyys

Ruuanlaiton lomassa äiti soitteli, kiva on aina jutella sen kanssa vaikka jotenkin tuntuu siltä, että äiti soittaa aina vähiten silloin, kun sitä osaat odottaa. Ei välttämätttä huonona hetkenä, mutta lähes joka kerta mietin "ai, äiti soittaa nyt". Juonittiin vähän tulevia kuvioita. Juonet gonna juond.

Sitten se olikin insinöörin iltasoiton vuoro, siellä oli valitettavasti alkava m..flunssa, joten vastaanotto oli vähän vaimea. Koitin muuten kovasti todistella, että sinkki on ihmelääke ja sitä kannattaisi kokeilla, mutta en saanut sitä vakuutetuksi. Nima tästä mulle kertoi aiemmin kun koitti sitä itse hommata, oli kuullut vinkin joltain näyttelijältä (?) ja mäkin kävin hakemassa paketin kun viimeksi flunssa uhkaili, sain sen tainnutettua silloin muutamassa päivässä, huraa!

Ii ii iltapalan aika!

Nyt on imurointimahdollisuudet turvattu, asuntoasiat mahdollisesti askeen lähempänä ratkaisua ja jääkaapissa ruokaa huomiselle. Mä taidan olla aika kova laittamaan asioita aikajanalle ja aikajärjestykseen, mutta 2 viikkoa!

Näitä asioita odotan kotiinpaluulta etenkin tänään:

-imuri ja siivousvälinearsenaali

-tällä vuosituhannella rakennettu, ilmastoitu, lämmitetty ja viemäröity koti

-ötökkähenkivartija O

-sauna

-maksalaatikko (tämä iski vasta tänään!)

-arjen suorittaminen ei-niin-yksin enää

-vapaa-ajasta nauttiminen muidenkin kuin vaihtarien kanssa juhlien TAI puistossa itsekseen istuskellen -> henkivartija O

-muidenkin ihmisten kuin vaihtarien kanssa ajan viettäminen

-perheen näkeminen (onko meillä siellä jossain (isällä) vielä koira ja kissa? siitä on miljoona vuotta kun oon silittänyt MEIDÄN koiraa!)

-meidän "uusi" tiskikone

-meidän pesukone

-uuni, jossa voin leipoa leipää ja valmistaa mm. uunijuureksia, broileria ja bataattia
-rakkaat K- ja S-ruokakaupat
-viikonloppuostosten tekeminen yhdessä jonkun kanssa
-olla yhdessä sen jonkun kansssa

Erittäin ihanaa tulevaa viikkoa vielä kaikille, Suomessa on kohta myrsky kuulemma, toivotaan ettei käy tuhoja :o Turvallista viikkoa siis myös (mikä hel**** toivottelija musta on tullut?) ja oikein hyvää ja tähtikirkasta yötä :)

Niihei. Nyt kun on viimeiset vaihdon hetket käsillä, niin lupaan kirjoitella tänne vähän tehokkaammin. Koittakee jaksaa lukkee, se toellaki ilahduttaa.

Back from spring break: Onks tääl kukka kirjottan mittä?

Ihanaa sunnuntaita ja seitsemättätoista päivää ja huhtikuuta ja HAHAA KAPPAS Otonpäivää itse kullekin!

Täällä sitä vaan on Suvivirret soiteltu ja kesälomat aloitettu, siis ainakin minun vuodenajallisen ja ilmastollisen kelloni mukaan. Koulua on silti jostain syystä jäljellä vielä päivää vaille 2 kuukautta, ja jostain syystä tuota opiskelumotivaatiota ei taida riittää ihan sille ajalle... Tai tällä hetkellä. Loman jälkeen. Voin sitten säästää sinne koeviikoille sitä. Voi olla että säästyy ihan koeviikkojen ylikin, hehhei. Voi olla että säästyy hyyyyyvin pitkälle tulevaisuuteen. Mulla taitaakin suurin osa opiskelumotivaatiosa olla odottelemassa jossain vuodessa 2050 (HUI!) kun olen 40-vuotias perheenäiti ja haluan vaihtelua kotiäitiyteen.

Kevät. Kyllä luistaa juttukin nääs. Tässä nyt käytiin läpi noita akateemisia aika-aspekteja, niin otetaan samaan koordinaatistoon nyt sitten tätä hempeämpää aihetta: tänään on tasan 3 viikkoa siitä, kun O tuli hakemaan mut lentokentältä laskeuduttani Suomeen. Siellä piti viettää viikko, ja sitten viikko täällä Belgiassa, mutta erittäin sattuneista syistä jokunen lento oli peruttu ja siirretty, joten tänne sitten lennettiin yhdessä viime viikon torstaina, ja viime maanantaina O sitten lähti takaisin kotiin. Uskotteko että on tuntunut pitkältä tämä viikko? Tosin ei toivottomalta:
Tänään on alle 2 kuukautta siihen, että O lentää tänne takaisin nauttimaan kesäparatiisista ja kantamaan mun kamoja takaisin Suomeen.

Jäljellä on siis 2 kuukautta (okei muutama päivä päälle, JUHUU Suomi Finland, paluulento on 21.6!) täällä vaihdossa olemista. Verhot kiinni läppärin ääressä päivästä toiseen Itsenäistä eurooppalaisneidin elämää. 2 kuukautta oli myös se pätkä, minkä jouduin olemaan erossa rakkaimmista ennen spring breakia. Juh.

Matkustamisesta voin muistella sen verran, että alkuperäinen lauantain lentoni Brysselistä (ja tosiaan muutama muukin) peruuntui, joten Finnair antoi mun armollisesti vaihtaa lähtöpisteekseni Amsterdamin. Nyt on sitte tullu käytyä sielläki! Siä "Damissa" niinku! Ison maailman meininki lentokenttä (sitäpaitti olin käyny Schipholilla jo aiemmin, uu).

Otin sitten tuona lauantaina junan Brugge-Schiphol ja istuskelin 4 h lukemassa Cosmopolitania ja Daily Mailia. On muuten tiukka kisa siitä, kumpi on uskottavampi julkaisu, sen opin siinä kohtaa kun parin terrorismiuutisen jälkeen tyyliin sivulla 6 oli pikkujuttu siitä, miten David Cameron matkusti lomalle paria päivää aiemmin kuin vaimonsa ja että "pariskunta näytti yhdessä todella onnellisilta". Hyvä! Ennen Hollannin maaperää, sain kunnian vaihtaa junaa Antwerpenissä. Opin kertaheitolla sen, että jos jollain kaupungilla on asemat pohjoisessa, keskustassa ja etelässä, niin kannattaa selvittää että mistä se jatkoyhteys lähtee. Tai kannattaa olla perillä siitä että Antwerpenissä edes on ainakin 3 rautatieasemaa! Onneksi vain hypähdin lukaisemaan laiturilta pohjoisella asemalla että jahas mun juna EI lähde ainakaan täältä. Central station pliis.

Gangsta rap made me CHOO it / Normi IC juna

Vähän autenttisempaa kalustoa, mallia neuvostoliitto ja näkkileipä

Tää on nyt kai se juna millä mä menin / joka kulkee belgian ja hollannin väliä

Tämon Antwerpen Central, jossa junatkin lähtee ainakin 2-3 KERROKSESSA juukelis että oli iso mesta juna-asemaks

Saavuttuani lentokentälle, nappasin shuttle bussin hotellille, Bastion Hotel Amsterdam Airportiin. Hotelli oli erittäin jepa (ensimmäinen lentokenttähotelli jossa  yövyin), joten tuo 4 tähden paikka kyllä yllätti erittäin positiivisesti. Maksoin double deluxe -huoneesta ja aamiaisesta 138 euroa, mikä oli mielestäni ihan kohtuullista. Hotelli oli siisti ja rauhallinen ja aamiainenkin ihan kohtuullinen, joten sunnuntaina oli hyvä startata sitten kotia kohti.

Tiedättekö, mitkä jutut tässä kuvassa kolahti eniten? Okei, kaikki :D Vedenkeitintä on ollut ikävä, lankapuhelin tuotti nostalgisen olon ja TELEVISIO oli aika hiano homma myös! Siis kun sitä ilman pärjää, mutta sitten tajuaa miten kiva sitä on kuitenkin katsella, etenkin kun suurin osa Suomen ohjelmista ei näy ulkomailla intternetsissä -> en osaa tehdä asialla mitään. Nii siis ei tässäkään Suomen ohjelmia näkyny mutta mm. Brittien :D

Kyä tosa ny nukku

Tää oli tosiaan eka kerta kun yövyn jossain missä on 2 lavuaaria (ja suihku jossain 180 cm korkeudessa) Tästä snäppäsinkin jo aiemmin..

Meal prep done right / otin kotoo kaikkee mässyy ja katoin leffaa ni ei tarvinnu mennä niinku ravintolaan illalla safkaan

Mitäs sitten. Ei muuta kuin aamulla lentokenttäbussilla kentälle _ajoissa_ kuten painotettiin kaikissa viestimissä, odottamaan lähes tunti että tyypit saa baggage dropissa kyltit seinille ja koneet päälle.

Oli muuten aika mukavaa päästä kotiin. Niin, olin myös haaveillu ihan itku silmässä siitä, miten kävelen saapuvien puolelle, ja O odottaa mua siellä ja mä juoksen sen kaulaan hidastetusti ja itken ja se nostaa mut ilmaan ja mä itken ja joku kuvaa ton ja siitä tulee youtuben katsotuin vine, mutta tässä oli tällainen klassinen, ensimmäinen kunnon puhelinkeskustelu maankamaralla: "Haloo? Missä sä oot?" "No täällä **** ykkösterminaalissa, missä sä oot täällä?" "Täällä KAKKOSTERMINAALISSA, jos vaikka tuut tänne" "No *****"

Rakkautta on... No, vapaa ilmaisu :D

Suomessa kävin tarkistamassa etten oo tulossa sokeaksi mutta että jotain mikroskooppisen pientä vitun vaivaa ja nyppyä on jossain kalvossa ja "käytä kato näitä meidän silmätippoja" ni ei irtoo sarveiskalvo. Siis joku ihan minimaalisen pieni uhka tuollaisesta skenaariosta, mutta jotenkin vituttaa mennä optikkoliikkeeseen ja maksaa siellä lääkärille ja vielä muka saman merkin silmätipoista, jonka piilarinestettä oon ostanu (ja pahoinpidelly mun kuivia silmiä väkisin yhyy). Nojoo. Tiesittekö, että e-pillerit kuivattaa silmiä? Ja että tupakasta on paljon haittaa myös silmien verenkierrossa? Niin, jos joku sanoo että 'verenkierto' tai 'verisuoni' niin mä ajattelen jotain käsivartta, mistä otetaan verikoe. Silmässä (ja muutamassa muussakin paikassa) kiertää veri, ja sitä voi täysin vapaasti tosiaan sabotoida vaikkapa sillä röökillä.

Näin siis mun perheen lisäksi <3 myös paria luokkakaveria, O:n paria kaveria, työkavereita, paria opettajaa kun käytiin koululla opetusravintolalounaalla ja vähän lisää työkavereita kun sunnuntaina oli työyhteisön vuosijuhlat. Niin, ja tapasin myös 15 uutta hevari-ihmistä ex tempore -omakotitalobileissä, ja näin myös ekaa kertaa elämässäni kun joku käy avannossa. En minä.
Sitsit missasin kun oli dorka ja annoin lippujen mennä nenän edestä. Käytiin äidin ja O:n (ja Roope-koiran) kanssa myös pilkillä, lisäksi saunoin muutaman kerran ja melkein joka ilta pelattiin Yatzya. Myötä- ja vastamäet tuli käytyä läpi parisuhteessa, voin kertoo että kaukosuhde on välillä taitolaji, välillä arpapeliä. No, kaikki suhteet on joskus. Ehkä etenkin ekstrovertin ja introvertin väliset? Vaikka on yin ja yang niin kyllä se vaan tuottaa myös vastakarvoihin silittämistä. Mutta siitähän sitä siis oppii, ettei ympäröi itseään vain omankaltaisten ja helppojen ihmisten kanssa? (Myös eräs Erasmus-luokka kävisi tähän esimerkkiin hyvin..) No niin, kyllä me suomalaisetkin osataan draamailla, vaikka meitä ehkä vähän pidetään vähän pökkelöinä muiden keskuudessa ;P

FINNISH RUOKAPÖYTÄ <3

Robert aka Roope

RETKI_PULLA_KAHVEE

Finnish /my way of eating Mämmi / hukuta vaniljakastikkeeseen, lakritsijäätelöön ja mansikoihin, avot!

Ai ETTÄ! Ai ETTIEN ETTÄ! Kyllä näitä meni kuulkaa vähän enemmän kuin 2 kappaletta..

Omakuva kirjoittajasta / näytin ensimmäisen tunnin ajan mielestäni pelleltä, mutta teemana siis oli 70-luku ja mä olen itse 90-luku niin koittakaa nyt ymmärtää

Olen loppujen lopuksi todella onnellinen, että päädyin matkustamaan lomallani Suomeen. Ei, olisin varmasti kestänyt sen 5 kk erossa, mutta jos sydäntä voi välillä silittää ja äitiä halata, miksei tehdä sitä? Niin, ja hakea vähän kevätvaatteita (äiti löysi siis TÄNÄÄN mun kevättakit, -huivit ja lisää kenkiä että osa jäi vielä hakematta.. :D )

Täällä Belgian päässä sitten saatiin ensinnäkin Nimalta fillari lainaan, suuri kiitos siitä <3 Käytiin kaupassa, tehtiin ruokaa, pelattiin Yatzya, esittelin lähimestoja. Itse asiassa torstaina, ekana iltana, kun oltiin just tultu kotiin, niin suomipojat jo laitto viestiä että "tulkaa tänne, me ollaan irkkupubissa melkein sun naapurissa", täytyy sanoa että se oli kyllä kiva vastaanotto, päästiin pelaamaan ekat Yatzyt heti tuoreeltaan ja pureen vähän siideriä ja olutta. Lauantaina pyöräiltiin yhteensä 30 kilometrin seikkailu Blankenbergeen, katseltiin merta ja kerättiin näkinkenkiä. Paluumatkalla käytiin halpisruokakauppa Colruytissa ja ostettiin 2 sixpackia olutta ja 2 pulloa viiniä, nämä O sitten urhoollisesti kuljetti koko matkan kotiin rinkassa. Illemmalla pojat tuli meille, juotiin ja pelattii Yatzya. Tavattiin euralaine porukka sekä F ja sen sisko kaupungilla ja jatkettiin Niman ja F:n ja siskon kanssa La Trappiste -nimiseen olutmestaan, jossa osa pelas juomapelejä ja joi, osa joi. Jatkettiin myös paikalliseen paskabaariin yökerhoon, josta eräs seurueestamme oli taas ovimiesten hampaissa, tällä kertaa sen takia että päällä oli Adidasta.

Ah, koti-ilta. Nopat kolisee Bruggen karttaa vasten ja elegantti vesimelonA-breezer juoma huuhtelee alas juustot ja leivät..

Blankenberge. Ilma oli vähän äkäinen, ukkosta meinas pukata. Toi pariskunta tykkäs silti.

Siis paljon upeampia kuvia tulee kun EI ole peilityyni poutasää, sen huomaan.

Mää tykkään kuvata elläimiä! Nää juos karkuun kun mentiin moikkaan aidan taa, ressukat :(

Mut näil kavereil ei ollu nii hätänen meininki. Ihania aasuleita!

Sunnuntaina siivottiin iltamien jäljet ja tehtiin matkalaukkukävely kaupungin läpi juna-asemalle, ja lähdettiin Brysseliin. Olin varannut huoneen Aviation Hotelista, ja hinta oli siis 2 hengelle aamiaisineen 59,50, siitä olis voinut ehkä saada jotain osviittaa.. Hotelli oli n. 10 minuutin kävelymatkan päässä Brussels South -juna-asemasta, mutta alue oli vähintäänkin.. epämääräinen. Noh, mitään kommelluksia ei käynyt ja huone oli ihan siedettävä ja siisti, vähän eri luokkaa vain kuin menomatkalla ollut hotelli...

Ravintola oli kiva! Myös jonkun eläkeläisporukan mielestä :)

Huonekorkeus kyllä tekee ihmeitä niin liiketilalle kuin liiketilalle!

Aamulla sitten löydettiin juna, joka vei meidät Zaventem Villageen, josta O:n sitten vei lentokenttäbussi... Tiedättekö, miltä se tuntuu fyysisesti hyvästellä joku, joka kiipeää bussiin? Siis se auto lähtee viemään sitä toista poispäin susta, ja sitten mietit vaan, että miksi toi maailman rakkain ihminen, joka sattuu oleen mun kans samalla paikkakunnalla, lähtee POISpäin? Ja se on eri asia kuin juna, junat on niin... Isoja ja hallitsemattomia, bussit liikkuu harmittoman rauhallisesti ja inhimillisesti verrattuna niihin :D

Mua itketti pitkin päivää se tuleva eron hetki, jo siis edeltävinä päivinä. Juuri kun O:n bussi tuli, mä purskahdin ihan lohduttomaan itkuun sitä vasten ja annoin tulla, uskon et se helpotti. Samalla lailla mä tosiaan itkin ennen vaihtoon lähtöä, pari viikkoa etukäteen sitä vasten, sillon en itkeny ees lähtiessä ku olin vaan reipas ja sanoin "heippa!" Nyt mä hetken itkeä tihrustin penkillä bussin lähdön jälkeen, sitten kuivasin kyyneleet ja tallustin odottamaan junaa takaisinpäin.

Täs oli tällänen kiva syvyysaspekti ja matka jatkuu ja kaikkee sellasta

Nyt on siis tosiaan palattu arkeen, ja viikkoon on mahtunut kaikkea kivaa ja... Tosi nopeesti se on mennyt. Ainakin koulun osalta. Perjantaina oli ensimmäinen koe, markkinoinnista, veikkaan että se sulatti osan aiemmista koulumuistoista...

Koulusta vielä puheenollen, ensi viikolla alkaa teekkariwappu, ja ilmeisesti jotkut juo silloin ihan useampina päivinä ja voi olla hauskaakin. Mulla on ensi viikolla International Hospitality Week, mikä tarkoittaa sitä etten voi osallistua normitunneille (JJJJJJJEEEEESSSS!) ja lisäksi ensi viikolla on kolmena iltana viikossa Leadership-opintoja, jotain hienoo ja upeeta varmaan sekin.

Maanantaina oon koululla 9-21, tiistaina 9-15.30, keskiviikkona 9-21, torstaina 18-21 ja perjantaina 8.30-12.30. MITENHÄ TULEE MENEE HÄ. Täähän olis ku kävis koulussa ja töissä kun noi ajat heittelee ja on pitkiä ja lyhyitä päiviä... Noh, ilon kautta ja sillä se lähtee millä se lähtee...

Oikein ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! :)






(Tuliko tästä nyt teidänkin mielestä jotenkin aika pitkä teksti tällä kertaa? Mä en tiedä eletäänkö nyt samaa vuorokautta kun silloin kun aloin kirjottaa tätä :D) 

Tänään oli kiva päivä t. Eriikka

Joo, nyt mä voin sitten kertoa tästä tiistaista ja kokeilla mun päivä -tyylistä postausta. Oli kiva päivä. Kiitti maailma :) Nyt pelkään sitten sitä huomista, lue edellinen kirjoitus :D

Aamu.
Herään klo 7, koska tänään koulu alkaa vasta kello 9. (onko toi edes fiksua kieltä "klo7" ja "kello 9", miettikääs nyt? Herään siis "seitsemältä" ja koulu alkaa "yhdeksältä". Joo, tää ei oo essee. fakit)

Hoidan yhden juoksevan asian pois alta aamutuimaan, sellaisesta tulee aina jeejee-fiilis. Teen aamutoimet eli meikkaan ja viimeistellessä meikkiä juoksen laittamaan kahvivesikattilan levylle ja puuromaidon mikroon. Siirryn keittiöön valmistamaan nopeimman aamiaiseni: sekoitan pikakahvin kiehuvaan veteen (AU POPPA ja maku alkaa jo vähän tympiä vaikka ennen vaihtoa join mielelläni, täytyy varmaan ostaa kultaista neskahvia) ja Brinta-hiutaleet maitoon. Päälle pieni keko raejuustoa ja omenahilloa, ja naamaan hivenainenappula. Istun koneella ja selaan sähköpostit ja facebookin. Tässä vaiheessa ei yleensä kestä kauaa, mutta juuri siitä syystä että vaihe on viimeinen, joskus kahvin joutuu horaisemaan ja puuron hotkaisemaan.

Lähden ajoissa kouluun, pyörällä, koska on tosi skööni ilma.

Tämä on kuvattu vähän ennen lähtöä lähisillaltani

Vähän päälle 4 kilometriä taittuu reilussa vartissa, hyvällä svengillä. Aurinko paistaa ja ilma on kirkas, pyörästä ei mene mitään rikki, linnut visertelee puissa ja puistoissa. 5/5.

Koulussa on siis European Law -tunti, ja meillä on vierasluennoitsija, joku perus pukuäijä, kertoo meille aiheesta "EU Competition Policy". Proffa puhuu sympaattisella mutta selkeällä aksentilla, ja onnistuu selittämään mm. Saksan pojalle (ja meille) sanan 'fiscal'. Mun mielestä englanniks ei oo aina helppo selittää tiettyjä sanoja, etenkin kun sanakirja.org kääntää ton sanan 'fiskaalinen'. Niin, pitäis kaivautua sinne etymologiakuoppaan asti ilmeisesti... Muidenkin mielestä luento on mielenkiintoinen ja selkeä.
Opin myös sen, että Euroopan komissio on yrittänyt nostella itse Microsoftia raiveleista seinälle koska Windows ja liian hallitseva kilpailuasema, käytännössä monopoli JA sen että Apple on yrittäny kusettaa törkeästi veroissa Irlannissa, ymmärrän kun on vähän tiukkaa rahasta..

VÄLIKYSYMYS Jos nää oli mulle uutta tietoa (olen niin kovin pahoillani) niin onko vielä jotain muuta mitä mun pitäis tietää suuryrityksistä ja niiden kieroista toimintatavoista? Joo, mul oli toi Nestle-kortti ja sit toi Shell tos alotuspakassa mut oisko muita?

Ja vielä kysymys siitä, jos se ei oo ok että muinoin Windows-käyttöjärjestelmä oli tyyliin joka koneessa ja muita ohjelmia, esim Media Player siihen sidottu (anteeksi jos myös suomensin ja ymmärsin tämän asian vähän huonosti käsitteiden tasolla)

niin onko se sitten eri asia että iPhonessa on (mikä ttu se teidän käyttis onkaan, ei kiinnosta) ja mun LG:ssä on Android ja Windows-puhelimissa on Lumia... Eiku :D Lumioissa on Windows? Onko se ihan eri asia? Joku diili? En ole _ikinä_ ajatellut asiaa..

Monopoli on kiva vain lautapelinä

Koulun jälkeen me reippaat tyttöset kipaisemme Lidlissä käymään, minä menen sinne ostamaan vanulappuja ja raejuustoa, mutta kannan kotiin myös mansikoita, vuohenjuustoa, suklaamoussea, mertenhedelmäsalaattia ja kurkun.

Kotimatka on ihana, etenkin kun saan pyöräillä loppupätkän yksin, musiikit korvissa <3 Juuri ennen kotia mankeloin puiston läpi (se Kon. Astridpark mistä jopa kirjoitin aiemmin) kun päätän ottaa ärsyttävän upean ja ihanan kuvan suihkulähteestä koska edelleen, on ihan 5/5 sää. Siinä sihtaillessani suihkulähdettä, erän rouva tulee luokseni kertomaan, "sun pitäis mennä ottamaan kuva tuonne toiselle puolelle, sieltä on upeat näkymät!" Nanosekunnin ajan ajattelen skeptisesti että öö mitenniin, sitten rouva jatkaa "yes, you can see a nice arc-en-ciel over the fontaine" En tiedä millä ilveellä mä osasin päätellä heti, mitä nainen tarkoitti lauseellaan, toi on varmasti hyvä esimerkki passiivisesta kielitaidosta että tunnistaa sanoja? Minähän sitten jätän pyörän niille sijoilleen ja lähden innoissani talsimaan takaisinpäin. Kävelen toiselle puolelle lampea, polulle, ja rupean katselemaan. Rouva tulee perässäni ja viittoo nurmikon suuntaan, tarkoittaen että tule tänne lähemmäs. Menen lähemmäs, viistosti rouvaa kohti ja koitan katsella ja ihmetellä... Kävelen melkein rouvan luo, kun hän viittoo "look, now!" ja toden totta, suihkulähteessä komeilee i h a  n a sateenkaari! Otan muutaman kuvan ja kiitän rouvaa todella vuolaasti ja hymyillen. Juttelemme hetken säästä ja rouva kertoo vielä, että huomaa tässä kaupungissa joka päivä jotain uutta, kun vain pitää silmät auki. Olen todella otettu tuntemattoman ihmisen ystävällisyydestä ja hyväntahtoisuudesta, ja aivan loistavalla tuulella.

Voiko joku olla tulematta tällaisesta onnellikseksi?

Kaunista. Ihanaa. Elän välillä paratiisissa. Kiitos Luojalle kauniista luonnosta ja luonnonilmiöistä.

Kotiin päästyäni kohtaan ensimmäisen vastoinkäymisen: keittiön lattialla on maitoa. Okei, mulla on täällä maitoa. Toi kursivointi saa ton nyt näyttämään siltä kuin mulla ei pitäisi olla täällä jotain ja sitten apua täällä onkin jotaiin ja se on tullut jotain. Seriously, minä kirjoittaisin dekkarin maidosta. Tiesittekin varmaan miten urhea ja peloton nykynainen olen? :D

Snäppäsin tilanteesta criminal scene with suspect -kuvan

Niin, snäppäsin tilanteesta kuvan, Sitten kävelin korkokengät kopisten ja latte kädessä takaisin Cosmon toimistolle kirjoittamaan juttua kynsilakoist... Krhm kyllä tää on tärkee sovellus. Vielä joskus. (no okei on tää nyt hauskempaa kun viimeks kun käytin tätä)

Seuraavat kauniin ja aurinkoisen iltapäivän tunnit vietän syömällä kasvissosekeittoa raejuustolla ja auringonkukkaleipää (kyllä, googlasin sanan) merihedelmäsalaatilla eli terveellisellä möss..salaatilla jossa on mm. katkarapuja, varmasti rasv... majoneesia ja surimia,  NAM-SKIS! Lounaan jälkeen selailen tärkeästi facebookia ja törmään jossain turmiollisesti älypään pelien linkkiin -> jumitun pelaamaan pitkästä pitkästä aikaa bubble shooteria! Noin, saatiin se aurinkokin pilveen!

Iltapäivällä napotan koneen ääressä ja kuulen että Nima on menossa testaamaan virtuaalitanssituntia kuntokeskukseemme. Päätän lähteä mukaan testaamaan. Tunti on KELLO VIISI ja saavun sinnekin tietysti pyörällä. Mukana on myös F ja 2 paikallista naista. Musiikkivalinnat ovat ihan kohdallaan mutta askelkuviot ovat aika nopeita, puuh ja prkl... Päätän jäädä vielä venyttelemään, koska etenkin ja kaikki ja etenkin lonkankoukistajan lihakset ovat alakropasta jumissa. Seuraavan tunnin porukkaa, 2 tyttöä, tulee jo odottamaan että Virtual Abs alkaa. Olen juuri bahahaannut Nimalle ja F:lle että jään vain venyttelemään enkä -yäk- tekemään mitään vatsoja. Kysyn englanniksi, onko ainut vesihana pukukopissa. On. Käyn täyttämässä vesipullon.
Jään tekemään vatsoja. Tunti kestää 22 minuuttia ja se on oikein sopiva. Tunnilla käydään erittäin erittäin monipuolisesti eri liikkeitä, kivoja ja rankkojakin. 

Tunnin jälkeen toinen tytöistä tulee juttelemaan ja kysyy, mistä olen kotoisin. Hän sanoo kuulleensa että puhun hyvää englantia, ja kertoo opiskelevansa Belgiassa meribiologiaa ("marine biology"). Juttelemme hetken niitä näitä ja sovimme menevämme kahville joku päivä. Lisään tytön fb-kavereihin koska tämän puhelin on rikki.

Olen todella otettu ja iloisella mielellä siitä, että jäin tekemään paljon kaivatun vatsatreenin ja etenkin siitä, että tuolla tavalla joku tulee jutteleman spontaanisti ja avoimesti. Sielunsiskoja kun ei ole nykyisestä luokastamme vielä ihan löytynyt, luulen että osa ihmisistä on vähän eri tyylisiä kuin mitä arvostan ja lisäksi ikäero ja kulttuurierot näkyvät välillä... 

Salin jälkeen käyn ostamassa lisää maitoa kaupasta ja ehkä pienen Haribo Rotella -pussin, eli niitä lakurullia, perus fitnessruokaa.... #mealprep #trainforlife #takelifetooseriously #mitäänjärkeemunmielestä

Kotona käyn suihkussa (yllättävää) ja linnoittaudun koneen äärelle syömään kasvissosekeittoa raejuustolla ja auringonkukkaleipää merihedelmäsalaatilla. 

Kyllä, parsakaali on terveellistä... ja hallitseva ainesosa mun keitossa. 

Kirjoitan edellisen ja tämän postauksen ja siirryn loppuillasta jälkkäriosastolle, eli tuhoan kaapista viimeisen jogurtin (siis mulla on ollut koko ajan kaapissa jogurtteja, siis maustettuja, syön niitä joskus Suomessa välipalana - kauheeta - mutta täällä pulla&sokerimaassa en ymmärrä miksi olen antanut itseni ostaa niitä :D ) ja maistelen muutaman mansikan, luultavasti niiden yhteismassa vastaa keskikokoista omenaa, sillä todella luomu meininki varmasti jossain espanjalaisissa jättimansikoissa.. Myös pari lakukiekkoa saattaa mennä samalla....

Kello tulee puoli 12 kun totean että voisi ruveta yrittämään nukkumista. Syön pari lakua ja mansikkaa lisää ja jumitan koneella vielä hetken, ennen kuin käyn pesemässä hampaat ja kömmin sänkyyn lukemaan Cosm... erästä nuorten naisten englanninkieliestä aikakauslehteä.

Hyvää yötä kaikille :) Koitetaan jaksaa vastoinkäymisten läpi ja imeä voimaa ja iloa hyvistä hetkistä ja autetaan toisiamme tässä kaikessa! <3

Kirjoitin nyt otsikon lopuksi kun teksti lähti eri suuntaan kuin mitä piti

Tiedätteks kun jossain aina joku kertoo että olipa tänään kiva päivä? =) Luet vaikka jonkun blogia ja kaikki on niin ihanaa ja etenki kuvat kauniita ja huoliteltuja ja sanat hyvin valittuja? Tai enkun kirjassa ala-asteella, tai itse asiassa aika usein aika monissa kieltä opettavissa kirjoissa, siellä vaan tiskataan tiskit, syödään kalaa ja leikitään. Tai Maria sitter och fikar på kafé Måsen? Tai pääset ihan livena todistaan kun joku ärsyttävän positiivinen ihminen julistaa et "vitsi mulla oli kiva päivä!"
You know how I nowadays react inside my head? Yes. BAHAAHAHH.

Pitääks siitä huolestua? :D
Olen nyt miettinyt viime aikoina, täällä vaihdossa ja etenkin Niman ja tulppaanien F:n kanssa jutellessa, että oonko mä jotenkin negatiivinen tai pessimistinen ihminen? Tuntuu et se oon aina mä, joka valittaa (paitsi kun se on Nima, ja kyllä sekin onneks purnaa välillä, esim. hollannin tunnilla) ja tästä päästään suoraan siihen, että mun mielestä valittaminen on kulttuurisidonnaista. Jos mä kerron Suomessa mun kaveriporukalle, mun kulttuurille, että "äääää mun pyörästä meni ekaa kertaa ketjut koulumatkalla, jouduin kävelemään 1,5 km bussiasemalle ja myöhästyin koulusta argh", niin ne ihmiset oletettavasti vastais: "Äää eikää!" "No voi v*ttu!" "Juuh elikkäs hienoo" "no just, vmp!" tai jotain muuta. Ja sitten kun olen saanut sen sympatian ja kuittauksen tähän valitukseen (joka on tosin samalla myös mun mielestä sellaista "LÄÄH PUUH arvatkaa mitä merkillistä äsken tapahtui" - omien viimeisimpien kuulumisten kertomista) niin sitten on mukava siirtyä jo eteenpäin.

Täällä mä olen kohdannut sellaista "aijaa" -asennetta ja saanko sanoo mun lempikommentin vastoinkäymisiin NYT tähän väliin? Tulin vähän spinning-hikisenä kouluun juuri ennen tunnin alkua, ja selostin Nimalle, F:lle ja D:lle "JOO ELI KIVA, tänään on bussilakko! Kuulin yheltä ohikulkijalta kun seisoin pysäkillä ja venasin bussia. Kävelin sitten kotiin, kävin pakkaamassa repun ja otin pyörän. Siis kiva tollai ihan ilman mitään ennakkotietoa, vähän tuli kiire..."
Niin tähän sitten tämä D toteaa lakonisesti että "sun pitäisi aina tarkistaa kun meinaat käyttää jotain palvelua että se toimii"

JOO NO EIPÄ TULIS MIELEEN kattoo joka aamu jostain TKL:n sivuilta esimerkiksi että "hei onko tänään joku yleinen bussilakko sattumoisin". Tossa kiteytyy mun mielestä niin hyvin sellainen ei-empaattisuus/(vaiko ei-sympaattisuus, en _ikinä_ tule oppimaan näiden eroa :D ) että onko ihme että välillä kiristää ponnari?

Toinen asia on mun murehtiminen. Kun oltiin Niman ja F;n kanssa reissulla Gentissä, mulla tuli kurkku kipeäks iltapäivällä. Se oli aika ilkeen tuntuinen koko alkuillan, ja ennen kaikkea enteili jotain muutakin, ei kukaan nyt kurkkukipuun kuole.. Mä harmittelin sitä -okei joo tahattomasti ehkä koko 20 min junamatkan- että "voi ei mä oon nyt tulossa kipeeks, toivottavasti ei oo paha flunssa, tai nouse korkee kuume ja niin pilviin tulehdusarvot etten pääse sängystä ylös... äää voi että miten kurjaks olo on menossa"
Noi koitti tsempata mua että "sä oot varmaan myös vähän väsynytkin, vaikka oot tulossa kipeäksi" "ja ei se varmaan oo mitään vakavaa".

Mä olin viikon kotona flunssan takia. Se on aika pitkä aika vieraassa kaupungissa, kaukana läheisistä. Se ei siis ollu mitään "vakavaa", vaan flunssa, ja oon iloinen että ruokatavarat riitti just hyvin viikoks kun olin käynyt kaupassa viikonloppuna. Mutta. Tiedättekö miten paljon olis vituttanutkyrsinyt herätä silloin seuraavana päivänä 38 asteen kuumeessa, jos olis mennyt nukkumaan sillä asenteella et "ei tässä mitään sen kummempia"?

Oon tyytyväinen tähän toimintatapaan. En aattele et se on pessimismiä, mut ehkä realismia. Ihmiset, joilla ei oo ollu "kovia" vastoinkäymisiä ja takaiskuja elämässä, on ehkä aika peruspositiivisia (tai siis heillä ei ole ehkä elämänkokemuksen perusteella syytä olla luottamatta tulevaan mutta luonne-erot) mutta sitten on niitä, joilla ei ole enää uskoa tulevaisuuteen, hyvyyteen ja siihen että omalle kohdalle vois tulla hyvää. En tiedä, se on jo masennusta ja synkkyyttä, ei pelkkää pessimismiä. Mä sijoitan itseni tonne aika lähelle perusposiitiivista ihmistä, jolta on kuitenkin vedetty mattoa jalkojen alta. Mä haluaisin uskoa että kaikissa rakkaustarinoissa on onnellinen loppu ja kaikilla ystävillä on hyvät motiivit ja moraali, mutta fakta on se, että kannattaa tietää ettei mikään ole varmaa. Vain se on varmaa, ettei mikään ole varmaa.

+ tätä metodia kannattaa myös käyttää jos menee vaikka BodyPumpiin aina 2-3 kk välein, uskottelee itselleen et "vittu se tulee oleen hirveetä". Ja se vois toimia... paitsi mulle pumppi on aina hirveetä. Koska 2-3 kk frekvenssi. Mutta kannattaa joskus ylimaalata? asioita, niin se todellisuus ei kirpaisekaan niin paljoa. Tein tätä paljon myös viime kesänä töihin mennessä... No, ei mennä siihen että millainen toteuma noilla manaamisilla oli siellä.



Mun piti kylläkin kirjoittaa tässä siitä että tänään oli kiva päivä! Ja HUOMIO mielestäni yllä oleva teksti EI ole valittamista tai negatiivisuutta, vaan todellisuuden dokumentoimista ja analysoimista omasta näkökulmastani. Tää on tärkeä aihe, koska kaikenlaisista asioista täytyy pystyä puhumaan, myös negatiivisista ja vaikeista. Ei tietysti kaikkien kanssa. Mutta mä en kiitos halua sellaisia ihmisiä lähipiiriini, jotka menee ihan lukkoon jos jutut meinaa mennä syvällisemmäksi tai vakavammaksi (mikä ei ole sama asia kuin valittaminen). Sateenkaaressa on oltava kaikki värit, näette seuraavasta postauksesta <3

Elämäni 5. vieras kieli. Elämäni vierain 5. kieli.

Heippi kaikille! Mä oon ihan pikkutytöstä asti tykänny opiskella kieliä, niin äidinkieltä kuin perus enkut ja ruotsit, ranskat ja venäjät. Eri juttu miten hyvin noi on muistissa mutta voin kertoo että täällä on ollu tarvetta tietenkin englannille, mutta myös ranskalle (tuoteselosteet, sanojen vertailu, kirjalliset palvelut, oman kielitaidon ärsyttävä kertaamisyrittely wallonialaisille opiskelijoille) ja ruotsia (ögonblick-ogenblick, paraply-paraplu, jag heter-ik heet, vitlök-lok, kort-kort, köp-koop, ben-been, weg-väg..) TOTTA KAI SIITÄ SAKSASTA VOISI RAHTUSEN APUA OLLA MYÖS mutta onpa hyvä että osaan saksaksi oikeasti vain _alkeet_. Niin, tuo sana 'alkeet' on saanut nyt parin viime viikon aikana niin eri merkityksen täällä.

Nyt mä oon tosiaan löytäny uuden lajin. Jotain aivan muuta. Siihen kuuluu sekakielisten sanojen ja rakenteiden opettelua, aivan uskomattoman vääristynyt yhteys kirjoitettujen ja lausuttujen _vokaalien_ välillä, sekakielinen ryhmä eri puolilta eurooppaa (+wallonian joukkue <3), liian paljon hollanniksi puhumista opettajan taholta ja järkyttävä etenemistahti, ehkä myös paikotellen epälooginen järjestys oppia kieltä ylipäätään. Kuulkaa... Mä oon niin tööt! Mä oon niin tööt!

Ensimmäisella tunnilla opeteltiin nämä asiat:

1. kaikki vuorokaudenaikoihin liittyvät tervehdykset
2. esittäytyminen
3. mistä maasta tulet ja mitä kieltä puhut
4. mitä harrastat
5. tienneuvomisohjeet

-> seuraavaksi tunniksi tuli tehdä parin kanssa dialogi,jossa mainittaisiin kohdat 1,2,3 ja 5 jossa olisi tasaisesti puheenvuoroja, kysymyksiä, kommentteja ja mahdollisimman monipuolisesti opittua sanastoa sekä kunnollisia lauseita.

Mitä EI tehty:
-käyty alussa läpi mitään yleistä oppia ääntämiseen tai kerrottu mitään yleissääntöjä kielestä. Ei puhettakaan että esimerkiksi sana 'kruispunt' olisi kirjoitettu foneettisesti, vaan kirjoitin vihkooni 'kröispynt'. Mikä ei ikinä tule olemaan tarpeeksi lähellä aitoa, mutta ehkä ymmärrettävästi lausuttu. En tiedä kenelle tämä lausumislogiikka aukeaa, saksankielisille varmasti lähinnä?
-keskitytty hollannin mongertamisen sijaan selkeiden ohjeiden antamiseen englanniksi. On mielestäni aika paljon jos ensimmäisellä tunnilla ohjeet annetaan ensisijaisesti hollanniksi

(kielipolitiikasta ja hollannin kielen asemasta on itselläkin vähän opettelua, mutta sanotaan että jos suomen kieli on joskus jyrätty virallisena kielenä ja ruotsi ollut ainut hallinnon ja koulutuksen kieli, niin näillä tuntuu olevan aikalailla samanlainen tausta ranskan kielen kanssa. Hieno homma mutta mikä siinä on niin vaikeaa silti puhua/kääntää englanniksi?)

Välihuomautus: KAIKKI kirjallinen informaatio esimerkiksi koulun seinällä lounaslistoista järjestyssääntöihin ja opiskelijapalveluiden ilmoituksiin on VAIN ja AINOASTAAN hollanniksi. Näin on myös esimerkiksi VIVES'n omat nettisivut (joo, on siellä kourallinen sivuja englanniksi meitä vaihtareita houkuttelemaan, mutta ei mistään yleisinfosta, vain erasmus-ohjelmiin liittyvistä asioista) sekä Bruggen kaupungin nettisivut. Eilen olimme hotellivierailulla Sheraton Brussels Airport Hotelissa, ja meille piti tiiviin esitelmän yrityksestä heidän HR-kouluttajansa, erittäin mukavalla englannin kielellä. Tunnin esitelmän jälkeen eteen asteli rouva hotellinjohtaja, joka aloitti hollanniksi omaa puheenvuoroaan... Ja jatkoi esitelmäänsä varmaan 10 minuuttia. Sanomattakin selvää, että meillä suomenkielisillä oli ehkä katseet seinässä ja matossa ja ulokkeet otsassa.. Jälkeenpäin rouva tuli pyytämään meiltä anteeksi, hän ei tiennyt että olemme englanninkielisiä. Onko useinkin yritysesittelyt hollanninkieliseltä henkilöltä hollanninkieliselle yleisölle ENGLANNIKSI, kysyn vaan?



Huh. Mä oon niin loppu :D

Tänään, toisella oppitunnilla esitettiin dialogit ensin luokan edessä (tietysti mielellään ilman muistiinpanoja) ja arvioitiin miten muut onnistuivat esiintymään.

Sitten opeteltiin nämä asiat:

1. lukusanat 1-10 (katsottiin video missä oli numerolaulu)
2. lukusanat 11-19
3. lukusanat 20, 30, 40...100, 200, 1000, 2000
4. kellonaikojen ilmaisua
5. harjoiteltiin onko vokaali pitkä vai lyhyt, e-ee, o-oo, u-uu kuuntelemalla ja lausumalla esimerkkisanoja (JES FINALLY)

Voi olla, ettei kuulosta niin ihmeelliseltä. Mutta syvennän nyt tätä elämystä teillekin. Esimerkiksi kohta 1. Jos kuulen numeron 5 kohdalla jotain mikä on lähellä sanaa fem, tulee aika typertynyt olo kun taululle kirjoitetaankin 'vijf' ja tietysti tämä lausutaan veif. Sama yhdeksikön kohdalla, en tiedä mitä edes kuulin, mutta taululle kirjoitettiin 'neugen', mikä tietysti lausutaan 'niihhön'. Näihin sain onneksi kirjattua lausumisohjeet ylös, sitten pistettiin hihat heilumaan ja tankattiin loput.

11-19 ei uhkia havaittavissa. Seuraavien kohdalla meitä pistettiin käymään taululla kirjoittamassa 20, 30, 400, 1000.. Wallonien perässä onneksi. Sitten saatiin muistipeli, missä oli hintoja numeroina ja kirjoittuna, kuten 17, 34 ja 68. Siinä pelatessamme ryhmän kanssa opettaja tuli kertomaan että "by the way, hollannissa esimerkiksi 34 lausutaan "kolmejaneljäkymmentä". JAHA. Olin tästä jo kuullut, kun yhdellä kaverilla oli joskus Whatsapissa 47 uutta viestiä ja hän totesi englanniksi että "wow, 74 new messages!" Seuraavaksi taululle kirjoitettiin luvut 311, 565, 714, 219, 113, 812, 1964, 3721, 5224 ja 7815 ja ei muuta kuin jokainen raapustelemaan nyt kirjoitusasuja vihkoon. Opettajat kyllä kiertelivät auttamassa, mutta silti tuossa kohtaa valui tuskanhiki jo vähemmästäkin (luokassa on myös kuuma ja huono ilma, ei auta asiaa oikein :D ). Kaikki kysyttiin meiltä, hei kerrotko miten tuo sanotaan. Sitten pelattiin bingoa luvuilla 11-99, siinä kävi omalla ja muidenkin kohdalla niin, että kun toinen opettaja luetteli numeroita, toinen kävi kiertelemässä ja kertomassa "ööm hei, toi sihgsöhgöjafojaöfjajfaofjaoifjajio sanottiin jo" ja siinä sitten paniikissa että 7ja60 vai 60ja7 miten se nyt olikaan? Tässä kohtaa huomasi, kun mm. espanjan joukkueessa oli pientä vaikeutta pysyä kärryillä, miten mahdotonta on opettaa ripeästi asia x ja lähteä samantien soveltamaan. Jos ei osaa ulkoa numeroita 1-10, on vähän hidasta yrittää tunnistaa isompiakaan lukuja.

Näissä lukusanoissa siis ehkä se, ettei käydä kunnolla lausumista läpi ja mennään kovalla tahdilla aiheutti yleistä tuskastumista.

Tunnin alussa annoin palautetta asiallisesti että "hei, on vähän kohtuutonta että puhutte niin paljon hollantia ekalla ja tokalla tunnilla, meillä on eri kielitaustoja ja joudutaan keskittymään itse tehtäviin ja opeteltaviin asioihin + 3 tuntia on aika pitkä aika, että voisiko käyttää enemmän englantia? Se kun ei edes ole kenenkään (pari tyttöä Brittein saarten suunnalta mut joo) äidinkieli, niin on vähän vaikeaa opiskella kun ei voi käyttää omaa kieltä ja englantiakin on liian vähän."

Opettaja vastasi tähän asiallisesti, että juu ymmärrän ja koitetaan ja näin mutta en usko että tulevat muuttamaan opetustyyliä.

Tässä upeassa valokuvassa havainnoillistamme nyt tätä ilmiötä nimeltä twisted vocals. Itse nimesin. Sen voi kääntää vaikka vituranvokaalinvääntäjätsaatana.

Kuten huomaatte, 'u' ääntyy ö, tämä ei muuten ole etelä-Euroopan joukkuille helppo homma tämä :p
No sitten meillä on 'uu', joka tietysti ja tottakai hyvä luoja sentään ääntyy yy.
Nima huomasi jo aiemmin e-ee -parin kanssa että e-kirjaimet lausutaan erilailla pitkinä ja lyhyinä, ja kysyessään tästä, opettajat olivat vähän hämillään, "juu totta, siinä on ero". Kun minä sitten kysyin selvennykseksi tässä kohtaa "eli tuo toinen on ö ja toinen yy?" tietysti noilla suomen kielen vokaaleilla painottaen, niin taas vastaus oli sellainen vähän myöntyvä, "juu, se on muuten totta että toinen on ö ja toinen yy."  SIIS ihanko ette itse huomaa mitä eroa on sanoa öö ja yy?? Siis [öö] ja [yy]. Ne ovat joillekin, esimerkiksi suomalaisille KAKSI VITUN ERI KIRJAINTA.

HUOM! Onhan näin muissakin kielissä ettei vokaaleja lausuta niin kuin me ne luetaan, mutta huom englantiin, ruotsiin ja ranskaankin monella on edes jotain kielikorvaa. Tästä kielestä ei ollut muita perustietoja kuin että sekavaa mongerrusta (anteeksi, pahoitteluni).

Meidän ryhmän wallooni (eli Belgian ranskankieliseltä alueelta Valloniasta - miksei sitä voida kirjoittaa suomeksikin Wallonia? Niin, Belgia on siis liittovaltio, ja niillä ressukoilla on 3 eri alueellista osaa; Brysselin pääkaupunkialue (joka on virallisesti kaksikielinen), Flanderi joka on tämä pohjoinen hollanninkielinen alue jonne olen eksynyt ja Wall...anteeksi Vallonia, joka on sitten etelässä ranskisten alue. Maantietellisen jaon lisäksi nämä alueet on siis jaettu kielten mukaan, tässä taas sitten on Flanderin alue, Wallonia ja pikkuinen läntti kartalla mikä on saksankielistä aluetta. Lisäksi saksan- ja ranskankielisillä yhteisöillä on myös aluehallituksista erilliset hallitukset. SUMMA SUMMARUM, näillä onnettomilla pikkuressukoilla täällä pikkuisessa Belgian maassa on siis 6 ERI HALLITUSTA. KUUSI. 6. Onnee.)

Niin meidän ryhmän etelä-Belgialaisen ranskankielisen alueen yhteisön jäsen siis on jokaisessa pienryhmässä tukiopettajana, koska he ovat kaikki opiskelleet myös hollantia x määrän (x ei määritelty). Niin, tämä 1960-luvulle asti valtakunnan ainoana virallisena kielenä oleva valloni, joka on näemmä Wikipedian mukaan ranskan _murre_, ei varsinaisesti ranskaa. (Samoin saksan kohdalla, se on saksan sukuista limburgin kieltä ja hollanti-nederlands whatever on aiemmin ollut virallisesti nimeltään flaami, mutta nykyään suositellaan sanottavan hollanti. Flemish on kyllä usein kuultu termi täällä ja tarkoittaa englanniksi flaamia).

Niin anteeksi missä olinkaan...? Niin, tämä meidän ryhmän molempia kieliä osaava vallonialainen siis totesi, että huomaa että opettajat ovat hollanninkielisiä, sillä heille kaikki säännöt ovat itsestäänselviä ja se näkyy, kun taas vallonialaiset ovat joutuneet opettelemaan kielen ja säännöt suurimmalta osin ilman luontaista kielikorvaa. Tämä on muuten toki ensimmäinen kerta, kun minulla on natiivi kieltenopettaja. En ole ollut siitä ikinä pahoillani tai häpeissäni, sillä omaan korvaan on aina tullut ihan pätevää lausuntaa ja asiantuntemusta ja lisäksi on voitu yhdessä kummastella ja puida että miksi jokin asia on näin ja toinen noin. Tietysti olisi hienoa jos olisi voinut kuunnella myös natiiveja opettajia, mutta tässä kohtaa en ole ehkä vielä iloinen.

Kiitos muuten kaikesta saamastani opista ja tuesta (käänteisessä aikajärjestyksessä) Riku-Matti, Kaarina, (HH venäjänope sen yhden jakson), Pirjo, Minna, Sanna, Merja ja peruskoulun opet <3 <3 <3

Kaikki olette tehneet niin hyvää työtä ja olleet lempeitä, ymmärtäväisiä, jämäköitä, vaativia, huumorintajuisia, kärsivällisiä, motivoivia ja kaikki omii persooniinsa.




Tässäpä tätä asiaa nyt tuli vuodatettua. Täytyy kiittää kaikkia alankomaan kansalaisia ja belgian kansalaisia ja kaikkia jotka ovat auttaneet uuden kielen opettelussa. Se voi tästä vielä iloksikin muuttua, vaikka onkin rankinta mitä oon vuosikausiin opiskellut.

(tunnin jälkeen Nima näytti mulle bilejulistetta jossa oli otsikoitu: "Happy People Party". Voinette kuvitella millanen BAHAHAHAHAHAHAHAHAHHH multa pääsi siinä vaiheessa päivää :D )



Juu en oikolukenu ku tuli kirjotettua niin suoraan tykinsuusta taas ja kauheen pitkä postaus ette te tätä tänne asti lue kuitenkaan ENÄÄN. Yhdys sana.

Öitä (guedenavond, ei nää toivota öitä?) eli huedenavond.

Viikkopurku 01/02

Moikkuli moi kaikki! Kahlasin tässä läpi kuvia ja kalenteria ja totesin että ei näissä kyllä kehumista oo näissä kuvissa mutta jonkun verran voisi vielä valottaa ekan viikon kuulumisia. Itse asiassa voisin tehdä jokaisesta viikosta oman postauksensa, jos tulisi edes sillä tavalla sitten kirjoitettua säännöllisesti + vaikka tulisikin postailtua välillä niin voi ympätä niitä kauheen kivoja mun päivällinen-, mun pyörälenkki-, mun päivä -kuvia sitten vielä niin kauheen kivasti. Ensimmäinen viikko tuli kyllä tunnetiloiltaan taltioitua aika hyvin aiemmissa kirjoituksissa, tosin ei se nyt niin kamalaa ollut sitten keskiarvollisesti mut välillä vitutti kyllä kamalasti :D

Tiistaina meillä oli aamulla European Law -tuntien aloitus. Eu ja UN ja YK ja Eurooppaneuvosto sitä ja tätä plimplom. Mielenkiintoista ja yleishyödyllistä perehtyä paremmin kaikkiin Euroopan öööö organisaatioihin. Iltapäivällä oli ensimmäinen hotellivierailu, Crowne Plaza -hotelliin joka kauheen näppärästi sijaitsee tossa mun naapurissa :D Siellä sitten hetki taas arvottiin et "ai, joillekuille pitäis pitää esittely englanniks?" "JOO MIELELLÄÄN KIITOS, meitä oli 7 kv-luokalta joista huoh minä ja Nima ainoat jotka ei ymmärrä hollantia" (palaan tähän joskus myöhemmin että mitä mieltä olen siitä että ollaan niin urheita että lähdetään Helsingistä Jyväskylään Erasmus-vaihtoon, toki eri maahan mutta ei ton kauemmas. Totta kai parempi lähtee ees lähelle kuin ollenkaan mutta pliis ihan piskuisesta naapurimaasta toiseen.)

Kierros saatiin englanniksi ja pyörähdettiin sitten ensiksi hotellin kellariin, jossa sattumalta sijaitsee myös St.Donatian's Cathedralin jäännökset, Eli upea ja historiallinen, n. vuonna _950_ rakennettu katedraali, joka hupsista keikkaa jätettiin 1799 ranskisten armoille ja siten sitten tuhoutui perusteellisesti. Crowne Plazaa alettiin rakentaa n. 25 vuotta sitten, ja tämmöinen pieni seikka kuin katedraalin perustukset tuli vastaan siinä kohdassa mihin uima-allasta ja parkkitilaa oli kaavailtu, joten (tässä kohtaa hotellinjohtaja painotti tätä) että hotellin rakennustyöt hidastuivat 2 vuodella, koska jokainen pikkuyksityiskohta ja kivenlohkare haluttiin säilyttää samalla paikalla. Itsehän ajattelin että HEI oiskohan sitä Suomessa annettu ees rakentaa noinkin historiallisille raunioille..? No, joka tapauksessa tämä oli todella kiehtova tarina ja mua harmittaa etten kehdannut ottaa valokuvia vielä kierroksen alussa (paitsi että otinpas mutta en tiedä mitä tiedonsiirrossa tapahtui matkalla puhelimesta koneelle :O huoh.)

King Bed Modern Junior Suite -sviitti

Hotellissa on panostettu pistorasioihin ja tolla usb-portilla sai kai katsottua tv:tä omasta mobiililaitteesta...?

Keskiviikon sisältönä olikin se sateinen Gent ja IKEA.

Torstaina vähän biletettiin sitten siellä Niman asuntolalla. Olin todella asennoitunut siihen shivistyneeshti hiukan vain shiemailen -mentaliteettiin, ja ei se nyt sinänsä kussut. Mä ehkä yllätyin siitä, miten aluks tunnelma oli jähmeä kun paikalla oli vaan muita opiskelijoita jotka asuu siellä, sitten jossain vaiheessa tuli portugalin ja espanjan joukkueet ja olin nautiskellut valkkaria sen verran että huomasin puhuvani jonkun tataarijätkän kanssa viikingeistä ja kitaransoitosta ja pelaavani jotain helikopteripeliä (mitä en ollu ikinä pelannu, mikä oli tosi hauskaa mutta mun aggressiivinen pelityyli ei vieny mua pitkälle)

Stef Stuntpiloot, mikähän tää olis Suomeks? Menee nimittäin bilepelien ostoslistalle :DD

Dosentti ite. Nima väsäs mulle noi ihanat curlsit, iih <3

Pojilla oli myös oma pikkupönikkä olutta.

Ilta jatkui paikallisen yöelämän tsekkauksella (taas kauheen hauskasti mun lähikulmilla, hih. Ei mut tosi hyvä ni uskaltaa kävellä hyvin himaan.) Ja voidaan todeta pari asiaa: en ole nähnyt vielä yhtäkään yökerhoa. Vain baareja, joissa ei niissäkään ole mm. narikkaa takille. Tai tilaa tanssia tai liikkua tai puhua kavereiden kanssa. Tai tahmattomia lattioita. Eli juu, ei tullut minusta baarikärpästä täällä :P

Perjantaina sitten oikein hyvin nukuttujen yöunien jälkeen  Comparative Constitutional Law -tunnille (perustuslaeista kyse mutta miten ton sitten kääntää). Oli kyllä niin opiskelijamainen olotila pitkästä aikaa kun piti keskittyä esittelemään itsensä opettajalle ja luokalle taas ja samalla voida aidosti pahoin. Maistoin baarissa eteen ilmestyneestä vodka redbullista HUIKAN ja tiedän kyllä että sen närästyksen myötä tollaisia ei kannata maistaakaan ennen kuin on parempi  kisakunto :D

Käytiin myös Niman kanssa elokuvistakin tutussa itsepalvelupesulassa, joka oli jälleen onneksi mun lähellä.

Se ois sit 4 e/koneellinen ja 0,20 e/9 min kuivurissa kiitos.

Pestiin jokunen koneellinen, mä jäin vielä oottaan vikoja koneellisia ja NUKAHDIN istualtani sinne, onneks vaan hetkeks ja olin yksin :D Kyllä ei tehny ton perjantain jälkeen mieli kauheesti juopitella hetkeen.

Lauantaina kävin sitten vähän pyörimässä kaupoilla (Pimkie koluttu läpi) ja huomasin päivällä että aika turismialueella mä asun, oli ihan muutama ihminen liikkeellä niillä aukioilla.

Markt.

Kotimatkalla sitten sillä toisella aukiolla, Burgilla oli jotain meneillään...

Ulkotulia/roihuja, valoja, ihmisiä...

Lisää valoa ja valoja, yleisöä..?

...kyseessä oli Winterwonken-festivaali, valitettavasti siitäkin oli tietoa vain hollanniksi joten en voi teille tässä nyt kivaksi selitykseksi muuttua

Valoja ja kukkia, kukkavaloja! Tykkäsin miten noi loi lämmintä ja kevyttä tunnelmaa.

Lauantaina illallistettiin sitten pienellä (9 hlöä muistaakseni) porukalla L'Estaminet-ravintolassa, joka siis nyt tosissaan valitettavasti oli taaskin kivenheiton päässä musta. Oon tosi mielissäni kyllä asunnon sijainnista, kompensoi sitä lämpöhäviötä :D

Lasagne Diabolo eli maukas ja mausteinen lasagne! Ihanaa saada uuniruokaa välillä <3

Sieltäkin jatkettiin vielä yksille, tällä kertaa viereiseen tahmalattiabaariin. Jaksoin just juoda yhden Somersbyn ja koittaa huutaa keskustelunpätkiä kavereiden korviin, sitten olikin hyvä lähteä taas kotiin.

Sunnuntaina oli ihana ilma ja raikas olo! Minä ja dosentti otettiinkin nyt sitten polkupyöräimet alle (minä ensimmäistä kertaa koko viikolla) ja lähdettiin tutkimaan pyöräteitä. Vetäistiin siinä reippahasti kaupungin ympäri elikä mulle tuli vajaat 10 kilsaa mittariin :)

Nimakuvaaja. Ja siis toi nurmikko. Se toden totta on vihreä!

Koningin Astridpark

Löysin mun lähipuistosta kirkon. Oho kato wau!
Heilige Magdalena

Piti vähän googlailla taas että mikä se "Kon.Astridpark" oikein on mun kotikadun eteläpuolella. Kaunis, ei suuri mutta näyttävä puisto. Siellä oli suihkulähde, patsaita, leikkikenttä, kioski (mä olisin sanonut sitä huvimajaksi tai paviljongiksi mutta holskiwikipedia..) Tässä netistä pöllitty kuva:

Jälleen kerran mun arkkitehtuurinen (?) tietämykseni tuottaa pettymyksen. Mutta hei holskit, KIOSKI? Vai oiskohan jossain kunnon sanakirjassa sille sitten pätevämpikin käännös...

NIIN olin kertomassa puistosta sen verran, että sehän oli alunperin tottakai fransiskaanisen luostarin puutarha. Luostari purettiin 1796 ja luostari jäi yksityiskäyttöön. Vuonna 1850 Bruggen kaupunki sitten osti puutarhan rakentaakseen Magdalenan kirkon ja laajentaakseen vankilaa (en löytänyt nopealla haulla kyllä mainintaa että mikä vankila eikä tuolla puistossa mistään sellaisesta ole viitteitä). 1851 huippuarkkitehti Egidius Rosseels suunnitteli maisemapuutarhan. "By introducing differences in height, lawns with groups of trees and a central pond Rosseels managed to create a landscape illusion in the relatively small park." Olipas se taitava jäbä kyllä. Olen vähän laiska kääntämään, joten seuraavassa pätkä virtualtourist.comista nyysittyä tekstiä:

"Queen Astrid was a Swedish Princess who married into the Belgian Royal family in 1926 when she married Crown Prince Leopold...the son of King Albert the 1st of Belgium....who led the Belgians against the German armies during the First World War...Astrid became the most popular queen in Belgian history and long story short was tragically killed in a vehicle accident in Switzerland in 1935...

Soon after her death this park was named after her...early in the parks history it was known as Hof der Recollete" (Garden of the Recollets) or the Franciscan garden. 

This lovely little gem is tucked away in the center of Brugges...and is an English Garden design...thick foliage around the perimeter is meant to isolate the park...you really don't even know that you're in the middle of a fairly large bustling city..

Garden architect Edigius Rosseels was hired to complete this project on land that was once was owned by the Friar Minors who had settled in Brugges around 1221.The land grant to the Friars was about the year 1226....they originally built a convent on the land..."

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Kuningatar Astrid oli Ruotsin prinsessa joka naitettiin 1926 Belgian kuningasperheen kruununprinssi Leopoldille. Astridista tuli Belgian historian suosituin kuningatar, mutta hänelllä oli traaginen kohtalo: hän kuoli auto-onnettomuudessa Sveitsissä 1935.
(Hmm, tuleekohan muita samantapaisia kohtaloita mieleen...?)

Onnettomuuden jälkeen puisto, joka oli sitä ennen 'Jardin Botanique' eli kasvitieteellinen puutarha, nimettiin Kuningatar Astridin puistoksi.

NYT saanko esittää väliin kysymyksen: miten noi kuninkaallisuusasiat menee? Kruununprinssistäkö tulee sitten kuningas kun hän krhm perii kruunun? Ja prinsessasta sitten kuningatar?

Seuraava kuva ajoittuukin sitten oikeastaan lenkin jälkeisiin "iltavapaisiin". Pitihän meidänkin tutustua vähän belgian gastronomisiin helmiin eli rasvakeitt... KRHM ranskalaisiin majolla ja ketsupilla ja vohveleihin kermavaahdolla (ja suklaakastikkeella, ällönyy, en suosittele)

Tästä nyt kivasti näkee vähän missä mä asun (OMG CALL THE INTERNET POLICE) ja millä tavalla tää kaupunki on rakentunut. Oli kyllä miellyttävä reissu eikä autojen kanssa pyöräilykään pelottanu kun isommilla teillä on pyöräkaistat :)

Siinäpä sitä sitten tapahtumia kerrakseen. Seuraava postaus käsittelee meidän spring breakia, jonka ajaksi meille erasmosauruksille oli järjestetty Cultural Week, eli käytiin tutustumassa Brysseliin, Ieperiin, omaan Bruggeen ja Antwerpeniin.