Still here

Joo jahas, mihin tän blogin kirjoittaja oikein on mennyt toukokuuksi? Noh, materiaalia ja tarinaa löytyy, mutta toteutus uupuu...

Erittäin ihanaa jo lähemmäs keskikesäistä ja keski-Eurooppalaista alkuviikkoa vaan kaikille sinne tänne :) Tänään on jäljellä tasan 2 viikkoa kotiinpaluuseen, tuntuu huikaisevan hyvältä sekä päästä kotiin että saada vielä nauttia tuo aika tästä maasta ja kaupungista rauhassa.

Rauhaa on tässä koeteltu, siis opiskelurauhaa, siis ei minun rauhaa vaan varmaan minä muiden.. Joo, "ihan kauheen raskas" tenttikausi on lähes takana, jäljellä on enää European Law exam 16.6. ja krhm TAMKin orientaatiotehtävistö ihan ensimmäisestä tehtävästä lähtien...

Minä kerron teille nyt kuulkaas miten hauskan mainio päivä täällä oli. Fauna ja flora tasapainossa, ulkona on kaunis kesä ja sisälläkin tehtiin eläinhavaintoja. En vittu (anteeksi) tiedä mistä tollanen KUOLLUT kaveri oli ilmestynyt keskelle lattiaa, varmaan mun huopatossujen pohjasta? Älkää naurako mun huopatossuille, olkaa niin hyvät.

Kuka olet ja mistä tulet, hoi metallinsininen pas... kuoriainen?

No mutta niin. Heräsin kukoistavaan auringonpaisteeseen ja aamiaisen jälkeen polkaisin keskustan BasicFitille BodyCombat-tunnille. Aijettä! Kamoon! Huh! Elossa vai kuollut? Minä kyllä tykkään. Tästä olisi myös kuva (tykkään ottaa selfieitä treenin jälkeen ja omahyvistellä itsekseni kuville..) mutta koska kuvassa on paitsi naamani (joka on aivan erittäin saletisti 95% lukijoista jo tuttu mutta silti), myös kasvojen toimiva verenkierto on havainnoillistettu erinomaisen hyvin. Jotkut ehkä vähän joskus tuijottaa combat-tunnin jälkeen etenkin jos mulla ei oo ees bb-voidetta, koska... Syvät violetinpunaiset sävyt. Mut hei, MUN naama, MÄ valkkaan siihen värisävyt! Tai ainakin kannan ne! Kuva siis olisi tässä, sillä keksin rajata nerokkaasti osan pärstästä pois, todella undercover.

Keskittykää tarkkailemaan kasvojen väriä verrattuna muuhun kroppaan

Sieltä olikin sitten oikein kätevää polkaista hedelmäkaupan kautta kotiin käymään business-neuvotteluita O:n kanssa siitä, mitä kaikkia osia EI tilata vaihdettavaks mun rakkaaseen LG:hen. Minä siis tiputin, tai siis takin taskusta ITSE tipahti pyöräillessä kivetykseen, ja vaikka naarmut ei ees ollu luokkaa mätä omena, kosketusnäyttö kuitenkin lakkasi toimimasta niin, etten saanut syötettyä kuin väkivalloin ensimmäisen numeron PIN-koodistani. Fair enough, olen mä tota tiputellut jo jonkin verran tässä vajaan 2 vuoden aikana... En enää <3 

Oisko vaikka uus näyttö ja panssarilasi..?

Neuvottelut olivat pitkälliset, ja nettikaupasta löytyi koko ajan uusia tuotteita. Myös työsuorituksen antajalle esitettiin tarkentavia ksymyksiä. ("Osaatko sä muka oikeesti/varmasti/turvallisesti vaihtaa mulle ton näytön??" -Joo joo, on mulla vähän kokemustakin näistä!" "Häh, ethän sä oo mikään kännykkänörtti??" -Muistatko että olen ollut mm. Nokialla kokoamassa puhelimia..?)

Palaverikahvi ja lounas kirvoittivat sen verran pisaroita otsalle vaivaisessa +27 asteen sisälämpötilassa, että ulos oli paettava. Pyöräilin läheiseen puistoon lukemaan tenttiin. Puistossa oli ihmisiä. 2. Siellä oli myös miehiä. (Anteeksi). Miehiä oli kaksin- ja kolminporukoissa, sekä isompi kööri jotain vähän raggarinnäköisiä juntteja, jotka polttelivat pilveä ja soittivat jotain paskaa jumitusmusiikkia. Kun hipsin topissa ja sortseissa levittämään rantapuistopyyhettä, todella TUNSIN ne katseet ympärillä. Siis apua. En pelkää ihmisiä, mutta viime aikoina on saanut lukea kaikenlaista.. Pistin mobiilidatan päälle ja googlasin Belgian poliisin numeron (mikähän se olikaan, ainakin 112 toimii ehkä myös?) sekä sovittelin avainnipun ja kuulakärkikynän tarttumaetäisyydelle.

En nykyään onneksi koe juurikaan häirintää, mutta tiedostan aina vain herkemmin sen, miten uhkia on kaikkialla. Ja TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. Vilpitöntä tietämättömyyttä siitä, millaista on olla nainen, sekä piittaamattomuutta ja ylimielisyyttä siitä, millaista on olla nanen piittaamattomien ja ylimielisten miesten maailmassa.

Ei tästä enempää täällä. Jos välität naisista ja ihmiskunnasta, käy lukemassa tämä artikkeli blogikirjoitus:
The Thing All Women Do That You Don’t Know About

http://www.huffingtonpost.com/gretchen-kelly/the-thing-all-women-do-you-dont-know-about_b_8630416.html

There’s this thing that happens whenever I speak about or write about women’s issues. Things like dress codes, rape culture and sexism. I get the comments: Aren’t there more important things to worry about? Is this really that big of a deal? Aren’t you being overly sensitive? Are you sure you’re being rational about this?

Every. Single. Time.

And every single time I get frustrated. Why don’t they get it?

I think I’ve figured out why.

They don’t know.

They don’t know about de-escalation. Minimizing. Quietly acquiescing

"Don't approach me" -face

Puistosta suuntasin sitten ruokaostoksille Delhaizeen (niiden vihreä pesto <3 ) ja Lidliin. Sitten reippailin kotiin, ja seuraavana suunnitelmassa oli pyykätä. Niin v*tusti. Mutta olin viisas ja aikataulukas, ja laskeskelin, että tiskivuoren selätys+päivällisen kokkaus riittäisi tälle illalle. Sen verran tein, että lajittelin pyykit huomiselle ja pesin pari vaatekappaletta a la nyrkki. Se oli muuten helvetin perseestä, kun menin kylppäriin ja aloin puuhastella lavuaarin äärellä, sillä lavuaariin oli ilmestynyt jokin ÄLLÖTTÄVÄ MATO, en tiedä mikä, mutta sillä oli monta monta jalkaa, onneksi se oli aika pieni niin sain sen teurastettua nenäliinaan. Mutta sitten piti soittaa kotiin ja purkaa vähän ahdistusta (isona kyllä selvitän kaikille että on ok saada primitiivinen ahdistus-ällötys-itku-reaktio ötököistä sisällä). Aamulla suihkussa yritin myös hukuttaa pikkupikkukärpäsen, siinä onnistumatta, joten nyrkitin seinään senkin.

 Ja juuh, hyvä etten lähtenyt minnekään, sillä rakas Tim-naapuri saapui yllättäen kotiin (tätä olen selittänyt vasta Snapchatissa ja Facebookissa), mutta ennen ei ole ollut tilannetta, että on PAKKO pitää ovea rappukäytävään asti auki (ikkunaa myös mutta raollaan koska sieltä voi tulla lisää faunaa) ja sitten kuulet askelia omasta kerroksesta ja menet juuri ovelle kun naapuri kiipeää meidän kerrokseen mennäkseen rauhassa kotiin. Ei sillai tulis yhtään stalkattu fiilis itelle, na-ah. No, me siinä rupateltiin hetki, ja sain Timiltä sitten luvan lainata imuria pari kertaa lähiviikkoina (etenkin ennen muuttoa), samalla pääsin antamaan sille tarkoin valitut imurinvuokrauslahjat mun jääkaapista: lonkero, Karhu, Olvi-pintti ja Duvel-pullo. Että teki hyvää yllättää toinen (toivottavasti hän yllättyy suomalaisesta oluesta pos.... Toivottavasti se on hänelle kokemus) ja tyhjentää jo omaa jääkaappia :) Sitten takaisin ruokaosastolle.

Couscoushässäkkä, yksi lempiruuistani, ei ole vaikea valmistaa, mutta silti. Pilkon siihen vihanneksia mitä löytyy kaapista ja sekoitan kaikkea muuta mielestäni hyvää, tänään setissä oli tällaiset ainekkelit:

-sipulia

-valkosipulia

-(porkkanat oli aivan ylinahjuja->rodekseen, nyyh)

-herkkusieniä

-paprikaa

-kidneypapuja

-maissia

-> Pannulle runsaassa öljyssä

-couscousta

-fetaa

-aurinkokuivattuja tomaatteja

-vihreää pestoa

Tadaa! Kuvan laatu ja annoksen esteettisyys

Ruuanlaiton lomassa äiti soitteli, kiva on aina jutella sen kanssa vaikka jotenkin tuntuu siltä, että äiti soittaa aina vähiten silloin, kun sitä osaat odottaa. Ei välttämätttä huonona hetkenä, mutta lähes joka kerta mietin "ai, äiti soittaa nyt". Juonittiin vähän tulevia kuvioita. Juonet gonna juond.

Sitten se olikin insinöörin iltasoiton vuoro, siellä oli valitettavasti alkava m..flunssa, joten vastaanotto oli vähän vaimea. Koitin muuten kovasti todistella, että sinkki on ihmelääke ja sitä kannattaisi kokeilla, mutta en saanut sitä vakuutetuksi. Nima tästä mulle kertoi aiemmin kun koitti sitä itse hommata, oli kuullut vinkin joltain näyttelijältä (?) ja mäkin kävin hakemassa paketin kun viimeksi flunssa uhkaili, sain sen tainnutettua silloin muutamassa päivässä, huraa!

Ii ii iltapalan aika!

Nyt on imurointimahdollisuudet turvattu, asuntoasiat mahdollisesti askeen lähempänä ratkaisua ja jääkaapissa ruokaa huomiselle. Mä taidan olla aika kova laittamaan asioita aikajanalle ja aikajärjestykseen, mutta 2 viikkoa!

Näitä asioita odotan kotiinpaluulta etenkin tänään:

-imuri ja siivousvälinearsenaali

-tällä vuosituhannella rakennettu, ilmastoitu, lämmitetty ja viemäröity koti

-ötökkähenkivartija O

-sauna

-maksalaatikko (tämä iski vasta tänään!)

-arjen suorittaminen ei-niin-yksin enää

-vapaa-ajasta nauttiminen muidenkin kuin vaihtarien kanssa juhlien TAI puistossa itsekseen istuskellen -> henkivartija O

-muidenkin ihmisten kuin vaihtarien kanssa ajan viettäminen

-perheen näkeminen (onko meillä siellä jossain (isällä) vielä koira ja kissa? siitä on miljoona vuotta kun oon silittänyt MEIDÄN koiraa!)

-meidän "uusi" tiskikone

-meidän pesukone

-uuni, jossa voin leipoa leipää ja valmistaa mm. uunijuureksia, broileria ja bataattia
-rakkaat K- ja S-ruokakaupat
-viikonloppuostosten tekeminen yhdessä jonkun kanssa
-olla yhdessä sen jonkun kansssa

Erittäin ihanaa tulevaa viikkoa vielä kaikille, Suomessa on kohta myrsky kuulemma, toivotaan ettei käy tuhoja :o Turvallista viikkoa siis myös (mikä hel**** toivottelija musta on tullut?) ja oikein hyvää ja tähtikirkasta yötä :)

Niihei. Nyt kun on viimeiset vaihdon hetket käsillä, niin lupaan kirjoitella tänne vähän tehokkaammin. Koittakee jaksaa lukkee, se toellaki ilahduttaa.