Khihhii onpas nyt

En käytä Twitteriä enkä Snapchattia (jälkimmäisen turhuudesta ja kiintolevytilan? viemisestä vaahtosin Nimalle, tosin en ehkä itse vain ymmärrä kyseisen sovelluksen pohjimmaista funktioita - jos se on naamanirvistelyvideoiden ja -kuvien lähettely niin... Ei ole?) mutta nyt olisin kovasti voinut leikkiä että twiittaan ja snäppään täsä näi. Harjoittelin kuvaamaan pari videota (osaan siis kuvata puhelimella videon, jolla esiintyy tärinästä ja rapinasta huolimatta tunnistettavia elementtejä) sillä meiningillä että oispa hauska jakaa ne vaikka muille. Ei oo kyseessä mitään sen jännempää kuin Bruggen legendaariselta Burg-aukiolta kuvatut näkymät (ja ihme action-musiikki jota soitettiin aukion kaiuttimista) ja siitä pieni kävely mun himaan (ni näkisitte minkä levyistä katua eli straattia täällä tallaillaan...) krhm päin. Painoin  paniikkinappulaa juuri ennen kotikadulle kääntymistä sillä INTTERWEEBBISSÄ EI SAA kertoa kellekään missä asuu! Totta. En irvaile sille. (eikö edes kuvata kotikat..... EI!) Ei kai sitten. Ei.

Niin että seuraava harjoitus on selvittää, miten videot saa alle 100 gigan vai megan vai bitin kokoisiksi että ne voisi tänne sitten ladata. Ainaski linkkejä juutuubbeliin olen nähnyt muissa blogeissa, mut jotenkin musta olis noloo ladata semmonen "me walking on a street" -video koska tylsääää.

Niin että tästä tuli nyh sitte tämmönen twiitti. Paitsi että en jaksa laskee onks täs ny sen verta merkkejä (ja paljonkos niitä, 160 sai joskus olla tai ainakin oli tekstiviestin mitta? Muistelisin et on "vähä" enemmän tilaa nykyään). On muuten hauskoja muistoja kun joku joskus matopelin kulta-aikoina kertoi sukulaisestaan, joka lähetti tekstiviestit aina rivi kerrallaan. Siis ylin eli yksi rivi. Kerrallaan. CAPS LOCK TAPAUKSETKIN MUISTETAAN T. ELVIIRA-MUMMO

Ehkä päivänpolttamattomin fiilis oli kans tulla kertoon tästä paikallissäästä eli sää tältä paikalla missä istun, työpöydän (ikean ruma pöytä + läppäri) ääreltä. Ensinnäkin, en tiedä paljonko täällä on lämmintä. Ostan huomenna lämpömittarin. Ilmassa on vedon tuntua, lisäksi merkittävä lämmönlähde idän suunnalta, toinen sähköpattereistani, ei ole luovuttanut käyttööni lainkaan lämmintä ilmavirtaa nyt pariin päivään. Joku lämmönsiirtoa opiskellut koiranleuka tosin tiesi kertoa että siinä on sellainen termostaatti ja ettei sieltä kuulu tulla koko ajan lämmintä ilmaa... KUULUUPAS. Jostain tulee varmasti sitä kylmää ilmaa koko ajan, you do the math in here? :D

Sitten muotibloggausasioihin. Päivän asu oli ja meni, tykkään vaatteista niin kovasti että päätin lisätä tyylikkääseen neule ja mustat farkut -asuuni lisää hemaisevia yksityiskohtia: sukkien päälle VILLASUKAT, farkkujen päälle COLLEGEHOUSUT, neuleen (ja alustopin) päälle VILLANEULETAKKI. On muuten erittäin tyylikäs ja yhdenmukainen, olen tässä lenkkeillyt kylpyhuoneen lämpöpuhaltimelle välillä kun tärkeiltä bloggaamisiltani olen ehtinyt. Länsirintamalla olen ottanut kaikki watit käyttöön ja vääntänyt toimivan patterin täysille. Nyt mietin, onko NEULEHANSKOILLA tyylikästä kirjoittaa tällaisia kirjelmiä vai pitäisikö vain mennä tekemään keittiöön ruokaa niin käsien ääreisverenkiertokin ehkä paranee.

Ilon kautta ja kesää odotellessa (niin, tämä ei ole avautumista, mutta tiesittekö miten luxusta on kiivetä raikkaan viileisiin vuodevaatteisiin lämpöpuhaltimen ääressä lämmitetty flanellipyjama päällä? Melkein sellaista herkkua että voisin välillä suoda sen muilllekin ja vaikka kärsiä siitä että makuuhuoneessa on ikävän lämmintä, jalomielinen kun olen.)

...Suomen kesää? Tiesittekö muuten että sateinen ja kylmä kesä on SILTI se mitä toivon ensi kesältä, sillä se alentaa riskiä joutua palvelemaan useita auringosta ja lämmöstä nauttivia terassiasiakkaita? Ja mikäli jatkan tällä #¤%&"* alalla, voi olla että samaa joutuu toivomaan niin kauan kun ei pistä omaa firmaa pystyyn... Tähän on hyvä lopettaa, kaukaisiin uhka vai mahdollisuus -haavekuviin.

Meinasin kirjoittaa tähän jotain siitä että haaveileeko muutkin vuosien uni- ja rahavelasta ja vatsahaavasta, mutta muistin että mehän on koulussa opeteltu että "yrittäminen on hieno asia ja jokainen voi pärjätä siinä ja tehdä omaa juttua kauden tuoreista raaka-aineksista ja..." On me muutakin opittu siellä koulussa. On on. No on. On :) Vähä.

Käännetään nyt ällönyy positiiviseen päin vaikka vaihdossa oleminen ja parisuhde eivät ole mikään riemunkiljahduksia kirvoittava yhdistelmä. Niin onnea mulle ja sulle O, puoli vuotta on mennyt nopeasti vaikka paljon on tapahtunut kuten kliseisesti kaikilla on aina tapana lisätä kun puhutaan mistä tahansa missä on ajanmääre. Olen edelleen niin kauhiampal kiinnostunu :)