Kuka tätä ***** oikein kirjoittaa?

Heipä hei, minä olen Eriikka. Käytän aivojani sellaisella linkousohjelmalla, että mietin tätäkin kirjoittaessani: mikä olisikaan paras aikajärjestys kertoa itsestä ja elämästään? Kronologinen eli aikajärjestyksen mukainen sopii mielestäni joko 6-vuotiaille, joiden elämässä merkittävimpiä juttuja ovat Puuhamaassa käynti ja hampaiden lähtö, tai sellaiseen kunnon avautumiseen jossain vertaistukiryhmässä ("Hei, olen Merja-Irma ja kun synnyin oli toinen maailmansota ja silloin meitä oli 11 lasta ja kivinen pelto.."). Käänteinen aikajärjestys on kertojalle helpoin, mutta jotenkin siinä mennään aina vaan kauemmas ytimestä eli nykyhetkestä, eikä ikinä oikein tiedä että mihin kohtaan muistelu kannattaisi lopettaa ("joo, silloin taisin oppia lukemaan") ja jutut vaan jäähtyy.

Valitsen sinut, krontsa.

Synnyin ja kasvoin pienellä paikkakunnalla, maatilalla vieläpä. Kävin lukionkin viereisessä pikkukaupungissakunnassa. Lukion jälkeen hain vähän suuntaa elämälle: kävin aloittamassa matkailun opinnot edesmenneessä Piramkissa (2009, lensin pihalle haettuani keskeneräisellä yo-todistuksella, jännä, ei tosin käynyt mielessä), muutin silloisen poikaystävän luo Hyvinkäälle, kävin talouskoulun, kävin elämänkoulua, (2010) hain ja pääsin kouluun kevätlukukaudeksi 2011 Porvoon Haaga-Heliaan lukemaan ullatuus! matkailua, eronneena. Bailasin, biletin ja bondasin uusien kivojen fremujen kanssa, joten en päässyt ensimmäistä lukukautta pidemmälle. Noh, minähän sitten näppärästi hain ammattikouluun yo-kokkilinjalle. Halusin ravintolakokiksi, mutta päädyinkin suurtalouspuolelle 5 vuotta nuorempien pissisten luokalle ja vitut mistään yo-linjasta. Niin siten minä loppuvuodesta 2011 aloitin cittarilaisena, ja viihdyin pysyttelin (joo viihdyin myös <3) siellä lähes 2 vuotta. Tapasin siinä ohessa paljon uusia ihmisiä ja viihdyin Porvoossa. Löysin uuden poikaystävän, joka halusi myös hakea Tampereelle opiskelemaan. Kas, 2013 muutettiin sitten ällönyy! yhdessä Hervanta-nimiseen kaupunginosaan. Minä siis aloitin palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmassa TAMKissa ja toinen valtion sinisissä. Valitettavaa mutta totta, tämäkin suhde päättyi eroon. Vaikka ei halua perustaa perhettä tai mennä naimisiin nuorena, ero asuinkumppanista tulee aina järkytyksenä ja pettymyksenä. Toisaalta, edellinen eroni vei minulta lähes vuoden päästä täysin tolpilleen, toisella kerralla pystyin jotenkin hyödyntämään edellisen eron kokemuksia ja toivuin yllättävän nopeasti.

Täytyy hitto soikoon kirjoittaa oma postaus edellisvuodesta, sillä silloin tuli paljon uusia juttuja. Vaihtoon hakeminen, ero, muutto Erkkilään, uusi työ tarjoilijana ja uusi rakkaus: ihana raisiolainen virtaustekniikan ja lämmönsiirron opiskelija. Aika nopeasti paljon, kuitenkin pää kasassa. Suosittelen muuten kaikille sinkuille Tinderiä (siinä on tarkoitus tykätä kivannäköisistä, ei TÄYDELLISEN näköisistä käyttäjistä ja jutella ja tutustua ENNAKKOLUULOTTOMASTI uusiin ihmisiin). En sano tässä että minä jotenkin olisin erinomainen tinderöijä, mutta en kuulu niihin jotka eivät saa swaipattua oikealle ikinä. Ne on vaan valokuvia ja hassuja esittelytekstejä siellä, niitä arpoja pitääkin vähän raaputella. Naiset, tiedätte kyllä. Ja hei, ihan kaikki miehet eivät vaan osaa ottaa hyviä kuvia.

Tätä vuotta on nyt eletty tasan kuukausi, ihanaa! Olen jäänyt opintovapaalle töistä, pakannut kamat vaihtoonlähtemistä sekä muuttoa varten, muuttanut pois Erkkilästä armaan O:n luokse, hoitanut muutaman juoksevan asian (okei, näitä oon hoitanut hei pitkin syksyä, täytyy tehdä lista sitten muita vaihtoonlähteviä silmälläpitäen), tehnyt VIIMEIN rästitehtävän viime keväältä, itkenyt aivan vitusti koska etukäteen voi tulla ikävä ja riidellyt O:n kanssa "hyvin" organisoidusta muutosta ja muuttolaatikoista. On tässä nyt silti rakastettu ja intoiltu yhdessä mun lähdöstä tai no uudesta elämästä Belgiassa. Kavereiden kanssa on käyty drinkeillä, illallisella ja soiteltu röbepuheluita. Mun kanssa tänne tuli ihanainen Nima, jonka kanssa on hoideltu myös asioita ja kriiseilty ja jännitetty. Niin, ja terveyttä on myös hoidettu. Suuhygienisti ja sähköhammasharja oli ihania asioita, joita jään varmasti kaipaan, kuten myös uusi luottokampaamoni Sokos Hyvä olo (menee terveys-kategoriaan heittämällä, right?). Olen ottanut myös tehosteen hepatiittirokotukseeni sekä hoitanut pari muuta juttua. Lisäks oon hakenu O:n asuntoon (koska opiskelijakämppä), hoidellut suhteita TOASiin, kertonut Postille ja maistraatille uusista kuvioista ja tietenkin laittanut vähän muutosilmoitusta Kelalle. Muutto- ja muutosilmoitukset ei menny ihan oikein ekalla kerralla, jännä nähä missä asun sit minkäkin laitoksen kirjoissa ensi viikolla! :D

Tässä ei nyt kerrottu ehkä musta ihmisenä. Mutta eikö tää kirjoitustyyli kerro jo aika paljon? Tykkään puhua, ajatella, kelailla, puhua miettimättä sen kummemmin. Mulla on ideaalit arvot ja mustavalkoinen maailmankuva, ainakin äidin mielestä. Kannatan tasa-arvoa, järjen käyttöä ja kultaista sääntöä. Olen kiinnostunut ihmisistä ja niiden elämistä, siksi olen lukenut Me Naisia ja Kodin Kuvalehteä jo vuosikaudet. En lue (nykyään) kirjoja, koska luulen olevani oikea korkeakouluopiskelija, joka lukee niin paljon muutenkin. Luen siis lehtiä ja intterweebbin sisältöä. Tykkään ruuanlaitosta ja leivonnasta, mutta en osaa luoda reseptejä itse (kai? ainakaan vielä?), sama pätee pianonsoittoon ja lauleskeluun. Myös sanonnat ja sananlaskut on jyy; tuli mieleen "sen lauluja laulat kenen leipää syöt", joka ei ehkä nyt kuitenkaan liity mitenkään edelliseen. Matkustelu ja vieraat kulttuurit kiinnostaa mutta rakastan kotia ja arkielämää niin paljon, että en laita matkusteluun niin paljoa rahaa kuin suuri osa kavereista, vaan ostan mieluummin ravintolaillallisia ja kaikkea tarpeellista krääsää tarviketta kotiin. Ja vaatekaappiin.

Tää ei nyt taida olla pelkkä vaihtoblogi. Mutta mitä sitte? Jos jotakuta hirvittää että "uu miten sä kerrot tollasta julkisesti" niin kuulkaa, siinä on vasta käärepaperi koko paketille. Ei elämästä voi oppia ja saada perspektiiviä jos ei kuule toisten ihmisten tarinoita. Kukaan ei varmaan tiedä mun tarinaa kokonaan, mutta ei ole varmaankaan yhtään asiaa, mitä joku toinen ei tietäisi. Itsetuntemus on myös kiinnostava asia, jonka suhteen olen uteliaan tutkivassa alussa.

Be hungry for life; YOLO! :D